Mansikkajuustokakku eli Mansikkatorttu ilman uunia

Mansikat eivät onneksi vielä ole loppuneet! Löysin lomareissun tuliaisena tuomastani ruotsalaisesta Allt om Mat -lehdestä mansikkatortun ohjeen, josta lähdin tuunaamaan omanmakuista juustokakkua. Ohje oli heinäkuun numeron viimeisillä sivuilla nimellä Jordgubbsdröm.

Liivatehommat eivät ole suosikkejani, jotenkin pelkään aina, että hyytelöt lässähtävät heti, kun muotin ottaa pois. Tähän ohjeeseen vielä kehoitettiin laittamaan minusta melko vähän liivatetta. Torttu pysyi kuitenkin koossa, eikä siitä tullut liialla liivatteella kumipallomaista teosta. Jämäkämmän rakenteen saat lisäämällä täytteeseen neljännen liivatelehden. Appelsiinituorejuuston maku tuli selvästi esiin täytteestä ja jos se tuntuu liian eksoottiselta voi vallan hyvin käyttää maustamatonta tuorejuustoa joko kokonaan tai osittain.

Omassa tekeleessäni hötkyilin päällyksen kanssa ja lisäsin mehukiilteen liian aikaisin täytteen päälle ja kiille oli liian juoksevaa. Se lähti sekoittumaan täytteen kanssa, eikä ollut niin nätti kuin olisi voinut olla. Tässäpä syy myöskin siihen, etten saanut tortusta kelvollista kuvaa aikaiseksi. On tärkeää, että täyte on saanut hyytyä kunnolla ja päällyskerros ehtii jäähtyä ja hyytyä kiisselimäisen paksuksi ennen levitystä.

Onko kenelläkään vinkkiä siihen, miten saisi leivinpaperivuorauksen tehtyä sievästi vuoan ympärille? Niitä kalvoja toki on, mutta jos löytyisi joku ratkaisu tällaiselle sunnuntaileipojalle?

Tarpeet pohja:

75 g voita
200 g digestive keksejä
75 g tummaa suklaata
ripaus suolaa (jos voissa on jo suolaa, ei sitä tarvitse lisätä)

Tarpeet täyte:

200 g mansikoita
3 liivatelehteä (4 jos haluat jämäkämmän tortun)
400 g appelsiinituorejuustoa
2 dl kevyt ranskankermaa
2 dl sokeria
1 teelusikka vaniljasokeria

Tarpeet päällys:

2 liivatelehteä
1,5 dl vettä
0,5 dl mansikkamehua tiivisteestä
300 g mansikoita

Teko-ohje:

Pohja: Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Murskaa keksit ja suklaa monitoimikoneella (tai sulje keksit muovipussiin ja ajele kaulimella päältä ja raasta suklaa  hienoksi keksimurujen joukkoon). Sekoita keksimurut, sulkaaraaste ja voi keskenään. Painele muruseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin muiden työvaiheiden ajaksi.


Juustotäyte: Soseuta mansikat sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Laita liivatelehdet veteen noin viideksi minuutiksi. Sekoita tuorejuusto, kevytranskankerma ja sokerit keskenään. Kuumenna kattilassa pieni osa mansikkasosetta (noin kolme ruokalusikallista). Puristele liivatteista ylimääräinen vesi pois ja lisää ne kuumaan soseeseen ja sekoita. Ota kattila liedeltä ja sekoita loput mansikkasoseesta liivateseoksen kanssa yhteen. Lisää mansikkasose juustoseokseen hyvin sekoittaen. Lisää täyte pohjan päälle ja anna hyytyä yön yli.

Päällys: Laita liivatelehdet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Lämmitä pieni osa vettä kattilassa. Puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja lisää ne kuumaan veteen, sekoita. Ota kattila pois hellalta ja lisää loppu vedestä ja mehutiiviste. Anna seoksen olla huoneenlämmössä, kunnes se sakenee kiisselin paksuiseksi. Viipaloi mansikat ja laita ne täytteen päälle nätisti. Valuta päällysteseos varovasti kakun pinnalle ja anna hyytyä jääkaapissa noin pari tuntia.

Rundreise Teil 3 Bodensee ja Basel

Meillä oli muutama päivä aikaa seikkailla Schwarzwaldin lähiympäristössä. Ihan summan mutikassa tehty päätös pysyä jokunen päivä loman keskivaiheilla samassa majapaikassa oli onnistunut. Jos jossain reissumme kohteessa kannatti olla pitempään niin nimenomaan Schwarzwaldissa kannatti.

Pitkien päivämatkojen jälkeen oli aika tehdä lyhyempiä päiväretkiä. Valikoimme retkikohteeksi Bodenseen ja Baselin eläintarhan. Bodensee eli Bodenjärvi sijaitsee Saksan, Sveitsin ja Itävallan rajalla. Matkaoppaat ja kohteessa näkyneet julisteet lupasivat Alppien siluetin näkyvän, mutta sumuisena reissupäivänä se jäi vain haaveeksi. Bodenseellä olisi ollut nähtävää enemmänkin, mutta valitsimme Autoliiton oppaan avulla kohteeksi Meersburgin järven pohjoisrannalta. Opaskirja lupasi paikan olevan yksi alueen suosituimmista ja turisteja oli paljon. Meitä oli jo aamulla paljon ja iltaa kohti väkimäärä vain lisääntyi. Saavuimme onneksi sen verran ajoissa, että saimme parkkipaikan läheltä kävelykatuja.

Meersburg jakaantuu ylä- ja alakaupunkiin. Alakaupungissa oli paljon kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Yläkaupungista löytyi niiden lisäksi uusi ja vanha linna. Ylä- ja alakaupungin välissä oli jyrkkiä portaita tai kapeita kujia, jotka yhdistivät kaupunginosat toisiinsa sekä viinitarhoja. Bodenseen pohjoisosa on viininviljelylle otollinen. Jos nyt sattuu omistamaan linnan, miksei laittaisi pihamalle viinitarhaa. Jyrkässä rinteessä ei muuta olisikaan niin helppo kasvattaa.

Lähdimme alakaupungista yläkaupunkiin portaita pitkin. Minua huimasi jo mäen juurella ajatus korkealle kapuamisesta, korkeat paikat eivät sovi minulle. Reitti oli kuitenkin tehty siten, ettei siinä korkeanpaikankammoiselle ollut vaikea kulkea. Puusto portaikon vieressä oli niin tuuheaa, että tuntui kuin puistossa olisi kävellyt. Kuntohan siinä nousussa loppui, mutta mäen päälle päästiin. Ostimme liput ja lähdimme linnakierrokselle yhteen Saksan vanhimmista linnoista.Meitä huvitti ajatus siitä, että aikoinaan Hakkapeliitat olivat jääneet linnan muurien ulkopuolelle ja nyt me valloitimme linnan maksua vastaan.

Linnassa kuljettiin ennalta määrättyä reittiä pitkin ja saimme kartan, jolla pystyimme hahmottamaan tilojen käyttötarkoitusta paremmin. Kierros olikin mielenkiitoinen: linnassa oli työnäytöksiä ja soittoa ja muutakin elämää. Saimme miekkailuoppia, näimme kirjurin ja harpunsoittajan. Myös Bodenseelle aukeavat maisemat sekä linnan pieni puutarha olivat mieleenpainuvat.

Pasta carbonara - jäätelöstä!

Linnakierroksen jälkeen kävimme kiertelemässä ylä-ja alakaupungin kujilla ja poikkesimme myös muutamaan turistikauppaan. Meitä oli alkanut kiinnostamaan käkikellon hankinta ja kartoitimme valikoimaa ja hintatasoa. Kävimme myös hyvin tylsässä viinimuseossa katsomassa isoa viinitynnyriä. Ihmettelimme, miksi Autoliiton opas erikseen suositteli museota, meitä se ei liiemmin kiinnostanut. Jalkaisin vietetyn päivän jälkeen tuntui taas hyvältä ajatukselta istahtaa auton penkille ja jatkaa matkaa viinitarhojen läpi majapaikkaamme.

Baselin eläintarha

Akvaarioharrastuksemme vie meidät monesti reissuillamme eläintarhoihin, mutta tällä kertaa lähdimme virtahepojen perässä Sveitsiin Baselin eläintarhaan. Aivan päivän aluksi poikkesimme ostamaan matkamuistoksi käkikellon Tribergistä ja jatkoimme matkaa sieltä kohti Sveitsiä. Onneksi navigaattorimme tunsi myös pikkutiet, sillä reittimme meni todella pieniä kärrypolkuja pitkin eteenpäin. Toivoimme, ettei kapealla tiellä tulisi vastaantulijoita, eikä tie ollutkaan vilkasliikenteinen. Muutamien kilometrien päästä pääsimme isommalle tielle ja turistibussejakin ja -palveluita alkoi taas näkyä. Lopulta matka jatkui ruuhkaista moottoritietä pitkin. Sveitsin rajalla luulimme joutuvamme rajamuodollisuuksiin, mutta kyse olikin moottoritiemaksun perimisestä. Meidän kohdalla kyse oli jo enemmänkin ryöstöstä, sillä maksu oli lähemmäs 40 euroa ja kulkisimme moottoritietä vain muutamia kilometrejä. Olimme maksusta niin häkeltyneitä, ettemme hoksanneet kysyä, olisiko ollut jotain muuta reittiä tai vaihtoehtoa. Autollani saa ajaa tämän vuoden ilmaiseksi Sveitsissä. Liput eläintarhaan olivat onneksi kohtuuhintaiset ja pysäköintikin oli melko edullista.

Olimme ottaneet edellisenä iltana selvää Baselin eläntarhan lajistosta ja virtahepojen lisäksi pääsisimme moikkaammaan sarvikuonoja, kirahveja ja norsuja. Odotimme myös apinoiden näkemistä, niiden touhuja kun olisi hauska seurata. Ensimmäiseksi kävimme kuitenkin katsomassa eläintarhan akvaario-osaston. Se ei ollut missään tapauksessa huono, mutta minusta ei myöskään erityisen hieno. Arviooni saattaa vaikuttaa se, että tämän vuoden puolella vierailimme todella hienossa Dallas aquariumissa.  Mainitsemisen arvoista on se, että kivikaloja oli esillä. Niitä näkee yleensä harvemmin.

Seuraavana suuntasimme kohti virtahepoja, jotka olivat parhaillaan uimassa. Eläinten koosta ei oikein saanut selvää, mutta kovaa tuhinaa ne pitivät. Katselua haittasi jonkin verran heinät ja kaislat, joiden katveeseen eläimet jäivät. Tarha olisikin kaivannut puutarhurin otetta myös monen muun aitauksen kohdalla. Kunhan löysi pusikon seasta raon, eläimet olivat hyvällä katseluetäisyydellä. Apinatarhat olivat vaatimattomat, mutta norsuja, savikuonoja ja leijonia oli enemmän. Satuimme vielä ruoka-aikaan paikalle, joten näkemistä pusikon katveesta riitti. Papukaijatalo oli hieno, kun linnut olivat siellä vapaana ja niiden väriloistoa pääsi ihailemaan. Haikarakin nähtiin pesimässä!

Eläintarhakierroksen päätteeksi kävimme nopeasti jäätelöllä ja jatkoimme matkaa kohti Saksaa ja Schwarzwaldia. Kuljimme nyt eri reittiä kuin menomatkalla ja matkan varrella oli tarkoitus päästä maistamaan Schwarzwaldin kakkua ja käydä syömässä. Kakkupalan hankinta ei ollutkaan piece of cake, vaan sen perässä piti käydä useammassa kahvilassa, kunnes tärppäsi. Ruokailu ei myöskään onnistunut helposti, sillä ravintolat pitivät oviaan kiinni maanantaisin tai ainakin sulkivat normaalia aikaisemmin. Saimme kuitenkin pienen kiertelyn jälkeen järjestettyä mainiot schnitzelit kyläravintolasta.

Schwarzwaldin tummat metsät, serpentiinitiet ja käkikellot oli aika jättää taakse ja aloittaa kotimatka. Vaikka auton keula käännettiin pohjoista kohti, oli vielä edessä reilun kahden tuhannen kilometrin ja useamman päivän taival. Niistä jatkan seuraavassa osassa.

Mansikkaleivokset - marjatartaletit

Kävimme kultani kanssa yhtenä kesäiltana Parikan marjatilalla poimimassa luomumansikoita. Tänä vuonna urakka olikin kova, sillä helle oli kypsyttänyt mansikoita nopealla vauhdilla ja poisheitettävää marjaa oli tavanomaista enemmän. Sitkeällä yrittämisellä saimme kuitenkin kerätyksi riittävän määrän mansikoita pakkaseen ja ostimme vielä täydennykseksi yhden laatikollisen lisää valmiiksi poimittuja.

Kaikkine perkaamisineen mansikkasouvissa meni koko ilta ja palkinnoksi lupasin jo pellolla jotain mansikkaherkkua. Koska kesän paras mansikkatorttu on jo tehty, piti keksiä jotain muuta. Tein pieniä mansikkaleivoksia, joista ei tullut ihan niin (äkki)makeita, kun toivoin, mutta sieviä ja hyvänmakuisia niistä tuli. Eikä minun sokerihiirenkään tarvinnut ripotella pinnalle pölysokeria :) Samalla reseptillä onnistuu leivokset myös muista marjoista!

Pohjan ohje on Dansukkerilta ja vaniljakreemin nappasin Makuja.fi sivustolta

Tarpeet pohja:

2 dl vehnäjauhoja
100 g voita tai margariinia
1 rkl Ruokokidesokeria
1 kananmuna

Tarpeet vaniljakreemi:

2 dl kermaa
1 munankeltuaista
0,5 rkl kidesokeria
1 rkl maizenaa
0,5 rkl vaniljasokeria

Pinnalle runsaasti mansikoita ja muutama mintunlehti

Teko-ohje pohja:

Sekoita keskenään vehnäjauhot, margariini, ruokokidesokeri ja kananmuna. Painele taikina pieniin annosvuokiin (tai esim. kahvikuppien uuninkestäville asettilautasille). Pane vuoat jääkaappiin puoleksi tunniksi. Paista torttupohjia 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä.

Teko-ohje kreemi:

Sekoita kerma, keltuainen, sokeri ja maizena paksupohjaisessa kattilassa. Keitä miedolla lämmöllä paksuksi, ilmavaksi kreemiksi, vatkaa koko ajan voimakkaasti pohjaa kohti. Jäähdytä kreemi ja mausta vaniljasokerilla.

Täytä tarteletit kreemillä. Viipaloi/puolita mansikat ja asettele ne kreemin päälle. Koristele mintunlehdillä.

Ryynrieskoo

Kotona meillä tehtiin ryynirieska yleensä piimään, mutta löysin Riitta Pohjanluoman toimittamasta Perinnemakuja maakunnista -kirjasta savolaisen ryynrieskan, joka tehdään keittämällä puuron kautta. Täytyypä kotopuolessa kysellä, mikä se on kaikkein savolaisin tapa tätä valmistaa: liottamalla suurimoita piimässä vai näin puuron kautta?

Kun ryynirieskan tekee ilman piimää, maku on pehmeämpi. Tämän kanssa sopisi kunnon luomumunista tehty munavoi!

Tarpeet:

2 dl vettä
150 g ohrasuurimoita
1 l maitoa
100 g kaurahiutaleita
3 munaa
0,5 rkl suolaa

Teko-ohje:

Kiehauta vesi, lisää ohrasuurimot ja keitä, kunnes vesi on imeytynyt suurimoihin. Lisää maito ja hauduta puuroksi.

Sekoita jäähtyneeseen ohrapuuroon suola, kaurahiutaleet ja munat. Levitä taikina leivinpaperille pellille noin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Paista uunissa 225 asteessa, kunnes pinta saa väriä ja rieska kypsyy.

Leikkaa rieska neliöiksi tai kolmioiksi hieman jäähtyneenä.

Rundreise Teil 2: Harzista Schwarzwaldiin

Toisen reissupäivän aamuna heräsimme raikkaaseen vuoristoilmaan ja aurinkoiseen keliin (katso, miten tänne päädyttiin tästä). Aamut ovat valkeita myös Euroopassa ja harvassa majapaikassamme oli pimentävät verhot. Pääsimme siis aikaisin liikenteeseen. Tarkoitus oli ajella hetki ja löytää jokin aamupalapaikka matkan varrelta. Navigaattorista valitsimme ehdotettua pitemmän reitin ja pääsimmekin taas serpentiiniteille ajelemaan. Luulimme, että olemme jo laskeutuneet tarpeeksi ja olisimme pohjalla, kun reitin varrella rupesi näkymään järvimaisemia. Kyse olikin vesipadosta, joten matkaa alaspäin oli vielä edessä. Vesipato tarjosi kuitenkin mukavan pysähdyspaikan ja päivän ensimmäisen jalkautumisen maastoon.



Osterode

Muutaman kilometrin päästä padolta löytyi ensimmäinen isompi kylä. Meillä oli aamupala syömättä ja taas pysähdyttiin, Osterodeen. Kaupungissa oli markkinapäivä ja hulina sen mukainen. Löysimme aivan ytimestä kirkon vierestä konditorein, johon aioimme poiketa. Mutta, mutta, vain käteinen kelpaa! Suomessa emme käytä pääsääntöisesti palveluita, joissa kortti ei käy ja meinasimme vielä tässä vaiheessa matkaa tehdä samat johtopäätökset Saksassa. Siellä ei vaan missään muuallakaan muoviraha käy, joten oli pakko taipua.  Kahvilan tarjooma oli huikea, leivonnaisia, sämpylöitä, kakkuja ja pullia oli useampaa sorttia. Hinta oli noin puolet siitä, mitä kotimaassa maksaisimme. Suolapalan lisäksi meidän oli otettava myös makeat leivonnaiset.

Aamupäivän pysädysten jälkeen oli matkaa jatkettava Frankfurtin kautta kohti Schwarzwaldia autobahnia pitkin. Tällä kertaa maisemat moottoritien varressakin olivat mielenkiintoisia: nousuja, laskuja ja peltomaisemia. Frankfurtin pilvenpiirtäjien siluettikin nähtiin, mutta itse kaupunki ohitettiin niin nopeasti kuin pystyttiin. Mannheimissa liikenne alkoi tökkiä tietyön ja ilmeisesti mustan pilven vuoksi. Kaupungissa oli iso tulipalo ja savupilvi näkyi Hockenheimin formularadalle saakka.

tämä jo vähän pelotti

Illalla retkikuntamme saavutti reitin eteläisimmän tukikohdan. Olimme Gutachissa Blumbauernhofissa ja yövyimme siellä muutaman yön. Maatilamajoitus osui nappiin, paikka oli viehättävä niin ulkoa kuin sisältäkin. Sen jälkeen kun saatiin tavarat kannettua sisään, lähdimme tutustumaan lähipaikkoihin.

voisiko majapaikan näkymiltä muuta enää odottaa

Gutach ja sen vieressä oleva Hornberg linnoineen olivat mukavanoloisia pikkukaupunkeja. Schwarzwaldin tummat kuusimetsät ja jyrkät rinteet kohosivat ympärillemme. Olimme jo Harzissa nauttineet huimista maisemista, mutta Schwarzwald veti minusta kuitenkin pitemmän korren. Matkaoppaissa sanottiin, että tällä seudulla perinteet ovat kunniassa ja sen näki monessa paikassa. Talot olivat rakennettu perinteisellä kaavalla, käkikellot kukkuivat siellä täällä ja maaseutu tuli lähelle.

Hornberg

Näitä maisemia pitäisimme muutaman päivän tukikohtanamme ja tekisimme lyhyempiä päiväretkiä lähiseuduille. Niistä sitten enemmän kolmannessa osassa.



Vuohenmaitojuusto

Soppasirkuksessa on päästy aidon lähiruuan lähteille. Sain nimittäin kesäaikaan vuohia pitävältä työkaveriltani käsinlypsettyä vuohenmaitoa ja reseptin vuohenmaitojuuston valmistamiseksi. Olin maitolähetyksestä todella innoissani, sillä vuohenmaitoa en ole ennen päässyt kokeilemaan.

Vuohenmaidosta tuli juustomassaa paljon ja sain sen juuri ja juuri mahtumaan juustomuottiin. Maultaan juusto oli mietoa ja erittäin hyvää. Maku oli jotenkin pyöreämpi ja täyteläisempi kuin vastaavasti punaisesta maidosta tehdyssä juustossa tai kaupan kotijuustossa.  Käytin juustoa leivän päällä ja salaatissa.

Minulla on puinen juustomuotti ja harsokangas käytettävissä, mutta juuston voi valuttaa yhtä hyvin kahvin suodatinpapereilla vuoratussa siivilässä.

Paljon kiitoksia maidosta ja reseptistä työkaverilleni!

Tarpeet:

1,5 l vuohenmaitoa
3 kananmunaa
4 dl piimää (käytin rasvaisempaa AB piimää)
suolaa

Teko-ohje:

Sekoita kananmunat ja piimä valmiiksi. Kuumenna maito lämpömittarin avulla 75 asteiseksi. Lisää kananmuna-piimäseos maitoon ja kiehauta välillä pohjaa myöten sekoittaen sen verran että seos juuri ja juuri kuplii. Nosta keitos lämpimään paikkaan juustoutumaan noin tunniksi. Juustomassa jää kattilaan päällimmäiseksi ja hera valuu pohjalle. Siivilöi juustomassa muottiin ja ripottele väliin hieman suolaa. Anna valua jääkaapissa yön yli ennen kumoamista tarjolle.

Hera kannattaa hyödyntää leivonnassa esimerkiksi sämpylätaikinan nesteenä. Heran voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Rundreise Teil 1 - Valmisteluja, ajamista ja lopulta currywurstia Harz vuoristossa

Unelmat, suunnitelmat ja alkuvalmistelut

Juhannuksen alla pääsimme vihdoin lompsimaan reiluksi viikoksi kesälomalle ja meidän kohdalla se tarkoitti noin viiden tuhannen kilometrin rengasmatkaa Eurooppaan. Reittisuunnitelma rakennettiin edullisten yöpaikkojen mukaan ja varasimme laivaliput sekä majapaikat toukokuun aikana. Tiukan työaikataulun vuoksi ehdimme tehdä vain vähän muita retkisuunnitelmia, joten paikalliskohteemme valikoituivat sään ja innostuksen mukaan reissun edetessä. Apuna matkalla meillä oli Autoliiton oppaat ja kultani iPhoneen ostettu Sygicin navigaattori.



Tekojärvi ja pato Harz vuoristossa

Vielä alustavia lomasuunnitelmia tehdessämme mietimme vaihtoehtoja loman toteuttamiseksi: lentää ja vuokrata auto, mennä laivalla suoraan Saksaan tai käyttää Ruotsin tai Tanskan lauttayhteyksiä Saksaan. Jokainen vaihtoehto mietittiin läpi ja aina päädyimme siihen, että mukavinta olisi ottaa oma auto laivalle ja mennä Tukholmaan ja ajaa tietä ja siltoja pitkin Saksaan. Yksi oman auton eduista on se, että tavarat kulkevat vaivattomasti mukana. Voi olla rantasandaalit, lenkkarit, kumpparit ja korkkarit mukana. Me pidämme Ruotsista paljon ja laivalla on ollut aina mukava matkustaa.

Puolitoista viikkoa aikaa ja hirveän pitkä reitti! Tiesimme, että näitä kommentteja kuulemme samantien, kun kerromme aikeistamme. Kyllähän se kilometrien määrä arvelutti meitäkin, näin pitkiä peräkkäisiä päivätaipaleita emme ole koskaan kokeneet, emme lapsena perheidemme asuntovaunumatkoilla, emmekä kahdestaan tekemillämme rengasmatkoilla. Matka oli pitkä ja välillä puuduttavakin. Toisaalta saksalaisilla moottoriteillä huristeltiin kovilla nopeuksilla, mikä tietysti nopeutti matkantekoa. Meillä on myös ollut tapana jakaa päivän kilometrit aamupäivän ja illan osuuteen. Päivän voi sitten viettää retkikohteeseen jalkautuen. Näin jälkeenpäin ajateltuna jokainen ajettu kilometri oli kaiken vaivan arvoinen.

Kolmården akvaario

Etelään teki mieli, jossain pitäisi yöpyä

Suunnittelmimme matkan niin, että alussa ja lopussa kulkisimme pitempiä matkoja ja keskivaiheilla Etelä-Saksassa meillä olisi lepopäiviä. Laivalta ajoimme Kolmårdenin akvaarion kautta Lundiin, jossa yövyimme. Seuraavana päivänä reittimme jatkui Tanskan kautta Saksaan. Pitkän ajomatkan iloina oli Tanskassa syödyt smörrebrödit. Kaatosateessa kiiruhdimme huoltoaseman vieressä olleeseen pikaruokalaan ja sieltä löytyi ihan kelpo leivät. Ne olivat varmasti hyvin pitkälle konseptoidut, mutta herkulliset täytteet ja maku olivat täsmälleen samat kuin voileipäkurssilla opetettiin. Mitähän ABC:lle pysähtyneet tanskalaiset ajattelevat kotimaamme tienvarsisapuskoista?

Saksan rajan ylityksen jälkeen päästiin vauhtiin, kunnes Hampurin ruuhkat tulivat vastaan. Meillä ei ollut ihmeemmin aikaa pysähdellä, mutta illan katveessa pääsimme pois moottoritieltä ja serpentiinitie Harz vuoristossa sijaitsevaan majapaikkaan alkoi. Maisemat olivat todella vaikuttavat ja olihan se jännittävää kiemurrella mutkaista tietä pitkin. Ehdimme moneen kertaan jo ajatella, että kohta olemme nousseet tarpeeksi, mutta sitten tulikin alamäki ja kohta perään ylämäki.

Yövyimme Altenaussa Drei Bärenissä. Yöpyminen maksoi 29 euroa ja rahalle sai vastineeksi tilavan huoneen omalla kylppärillä ilman aamupalaa. Altenaun kylä oli erittäin viehättävä: saksalaiseen tapaan talot olivat rakennettu lähelle kylän mutkittelevaa päätietä ja puutarhat olivat täydessä kukkaloistossaan. Kylää ympäröivät rinteet, metsät ja niityt loivat mahtavat puitteet.

Kyläkierroksen jälkeen oli aika ottaa tuntumaa saksalaiseen elämänmenoon. Hotellimme vieressä oli hassunkurinen ravintola ja kävimme sielä iltapalalla. Turisteja on liikenteessä enemmän hiitokaudella ja ravintolassa ei meidän lisäksemme ollut kuin pari paikallista asukasta. Listalta valitsimme currywurstit, kun ajattelimme annoksen hintansa vuoksi olevan pieni iltapalaksi sopiva satsi. Näin otimme tuntumaa myös saksalaiseen ravintolaan: hinnat ovat halvat, annokset vähintään riittävän suuret ja suolaa on paljon!