Paahdettu valkosipuli-tomaattikeitto

Iso pussillinen tomaatteja odotti jatkokäsittelyä ja päätin jatkaa täydellisen tomaattikeiton etsintää. Hesarin Ruokatorstai-kirjassa oli houkutteleva valkosipulinen tomaattikeitto, jossa raaka-aineet paahdetaan ensin uunissa ja sitten keitetään sekä soseutetaan.

Muokkasin ohjetta tuplaamalla valkosipulin määrän ja jättämällä paahdettuihin tomaatteihin kuoret. Valkosipulia olisi voinut samalla vaivalla, ja uunin lämmityksellä, paahtaa enemmänkin ja käyttää yli menevä osa johonkin muuhun sapuskaan.

 

Tarpeet:

1,2 kg tomaatteja
1 valkosipuli (alkuperäisessä ohjeessa käytettiin puolikas)
1 punasipuli
öljyä
puolikas punaista chiliä
3 rkl tomaattisosetta
5 aurinkokuivattua tomaattia
2-3 dl vettä
tilkka hunajaa
suolaa ja pippuria

Teko-ohje:

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaise valkosipuli poikittain (kuorineen). Voitele leikkauspinnat öljyllä ja laita valkosipuli uuniin 10 minuuttia ennen muiden ainesten lisäämistä, jotta se ehtii paahtua kunnolla.

Huuhtele ja kuivaa tomaatit. Pyöräytä tomaatit öljyssä ja laita ne uuninkestävään vuokaan. Lisää joukkoon pitkittäin puolitettu chilipalko. Halkaise punasipuli ja laita se myös vuokaan. Siirrä kymmenen minuuttia kypsynyt valkosipuli samaan vuokaan tomaattien, sipulin ja chilin kanssa. Kypsennä uunissa 25 minuuttia.

Irroita paahtuneista tomaateista kannat (ja kuoret, jos haluat). Siirrä tomaatit, chili ja punasipuli kattilaan. Puserra pehmenneet valkosipulin kynnet kattilaan. Suikaloi kattilaan aurinkokuivatut tomaatit ja lisää tomaattisose ja vesi. Mausta hunajalla, suolalla ja pippurilla. Hauduta aineksia 10 minuuttia.

Soseuta tomaattikeitto sauvasekoittimella tarjoile.

Savumuikkukeitto

Kalakeitto on lempiruokaani ja Äidin tekemä lohisoppa on maailman parasta! Oma ihanuutensa on myös onkikaloista mökillä keitetty soppa. Äiti näytti kuitenkin epäilevältä, kun ehdotin kalakeittoa säilykemuikuista. Olin maistellut savumuikkukeittoa työväenopiston kokkailukurssilla ja halusin nyt keittoa uudelleen. Minulla ei ollut reseptiä kotopuolessa mukana ja Äiti sävelsi ohjeen itse perinteisen kalakeiton tapaan. Keitosta tuli tietysti hyvää ja sitä tehtiin jo muutaman päivän päästä uudelleen.

Äidin resepti on hänen näpeissään ja ohessa oleva ohje on Espoon työväenopiston Keittoja joka makuun -kurssilta.

 

Tarpeet savumuikkukeitto:

3 rkl savumuikkujen öljyä
500 g perunaa
2 porkkanaa
1 sipuli
1 pikkuinen purjo
1 l vettä
5 maustepippuria
laakerinlehti
tilliä
mustapippuria
1 luomusitruunan kuori
2 dl kermaa
savumuikkusäilykettä niin, että kalaa on 300 g
ruohosipulia

Teko-ohje:

Kuori juurekset ja leikkaa ne kuutioiksi. Halkaise purjo ja huuhtele se hyvin. Viipaloi purjo ja silppua sipuli.

Valuta kattilan pohjalle öljyä savumuikkutölkistä. Kuumenna ja kuullota öljyssä ensin purjo ja sipuli, sitten myös peruna- ja porkkanakuutiot. Lisää vesi.

Ota sitruunankuoresta kuorimaveitsellä muutama soiro. Lisää ne sekä maustepippurit ja laakerinlehti sekä muutama muikku keittoon. Riivi parista tillinoksasta lehdet ja laita varret liemeen kiehumaan. Säästä lehdet koristeluun. Anna kiehua noin 20 minuuttia.

Ongi keitosta tillinoksat, laakerinlehti ja sitruunankuorisoirot pois. Lisää keittoon kerma sekä savumuikut. Kiehauta, ripottele päälle runsaasti tilli- ja ruohosipulisilppua ja rouhi päälle mustapippuria. Maista liemi, lisää tarvittaessa suolaa tai mausteita.

Tarjoile ruisleivän kanssa.

Autolla Euroopassa - taas

Olen lomien puristuksessa: ensimmäinen pätkä ehti juuri päättyä ja toinen pätkä alkaa kohta. Ulkomaanreissu on tältä kesältä tehty: kävimme rengasmatkalla Euroopassa. Reittimme kulki Ruotsin, Tanskan, Saksan, Alankomaiden, Belgian ja Luxemburgin kautta.

Amsterdamista ja Goudasta löysimme kiekoittain juustoja.

Meillä oli ennakolta muutamia suurempia päämääriä lomallemme: Halusimme nähdä Alankomaiden padot, pandakarhut Belgiassa ja Alpit Saksassa. Pitkin kesää jännitimme, pääsisikö Saksan joukkue jalkapallon finaaliotteluun ja niinhän siinä kävi, että voittojuhlien aikaan olimme juuri sopivasti Bremenissä aistimassa tunnelmaa. Näiden suurempien tärppien lisäksi löysimme monta muutakin mieleenpainuvaa kohdetta.

Alankomaissa merivesi on joskus ongelmaksi.

Benelux-maissa kiersimme muutaman päivän. Parhaiten ehdimme tutustua Alankomaihin, jonne menemme vielä joskus uudelleen. Ystävälliset ja kielitaitoiset ihmiset, alati jatkuvat kanavat ja tasainen maa tekivät meihin vaikutuksen. Oikeastaan ainoa haittapuoli oli se, että bensa ja eläminen ylipäänsä tuntuivat kalliilta. Toisaalta vinkuvat jarrupalat putsatiin ilmaiseksi paikallisella huoltamolla!

Rasti ruutuun, pandat on nähty!

 

Belgiassa vietimme päivän Pairi Daizan eläintarhassa. Meille sattui tosi helteinen päivä, mutta kiersimme kuumuudessa koko eläintarhan. Tässäpä olikin sellainen tarha, jollaista ei ole aikaisemmin tullut vastaan! Eläimiä ei sinänsä ollut hirveän paljoa, mutta tarha oli asukkaille ja meille vierailijoille mielenkiintoinen. Kultani piti lepakkoluolaa huikeana ja minä ihastelin kiinalaista puutarhaa. Päivän päätteeksi olin vähän hämilläni, koska Pairi Daizassa oli niin paljon muutakin nähtävää kuin vain eläimet. Kannattaa kokea!

Matkalla Saksan korkeimmalle huipulle. Jäin vuoren juureen odottamaan..

Luxemburgin, Trierin ja Schwarzwaldin kautta autokuntamme saavutti vihdoin retken eteläisimmän pisteen ja oli aika muutaman päivän lomailulle osapuilleen yhdessä paikassa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme jääneet Oberstdorfiin, mutta muutimme suunnitelmaa ja pysähdyimme Garmisch-Partenkircheniin. Sieltä löytyi talviurheilupaikkoja, Saksan korkein huippu ja kunnon turistimeininkiä. Maisemat olivat huikean kauniita. Etukäteen jännitin, miten pärjäisin korkean paikan kammoni kanssa, mutta hyvinhän se meni, kun en lähtenyt korkealle ollenkaan.

Perinteistä menoa Garmisch-Partenkirchenissä

Yksi Saksan suosituimmista nähtävyyksistä on Neuschwansteinin satulinna. Linnan syntyhistoria ja siihen liittyvä tarina hullusta kuninkaasta saa oikeat puitteet, kun pääsee paikan päälle. Kävimme samalla myös Hohenschwangaun linnassa, jonne on molempien kohteiden lipunmyynnistä lyhyt, mutta jyrkkä kävelymatka. Liput kannattaa muuten varata etukäteen, jotta välttyy monen tunnin jonotukselta. Linnoihin pääsee vain oppaan kanssa ja paljon portaita sisältävä opastus kestää molemmissa linnoissa puolisen tuntia.

Marienbrückltä otettu kuva Neuschwansteinin linnasta. Tuttu näky jo yläasteen saksanluokan seinältä.

Alpeilta lähdimme valumaan pitkin Reinin vartta kohti pohjoista. Saksan korkeimpien paikkojen jälkeen luulisi, että suurimmat nousut olisi tehty, mutta mäet ovat jokivarressa vielä jyrkkiä ja serpentiiniteitä riittää, kun haluaa poiketa kyliin. Me pysähdyimme Koblenzissa, jossa isot joet, Mosel ja Rein, kohtaavat. Jokien varret ovat turistien suosiossa ja matkaa voi taittaa myös jokilaivalla.



Jokien risteyksen näkee parhaiten yläilmoista käsin.

Saksalle oli aika sanoa Auf Wiedersehen ja jatkaa matkaa kohti Pohjoismaita. Meillä oli tiedossa kaksi pitemmän ajon päivää, joiden jälkeen oli palkintona Kolmårdenin eläintarha Ruotsissa. Meidän viides ja pisin autolomamme alkoi olla loppusuoralla. Matkan aikana ehdimme jo käymään läpi, mitä sitten ensi kerralla tekisimme. Vähään aikaan ei kuitenkaan lähdetä minnekään, nyt vain lomaillaan. Ruokajuttuihin palaan syyskuussa!

Kesälomalla

Soppasirkuksessa vedetään henkeä ja nautitaan kesästä seuraavien viikkojen ajan. Iloista, aurinkoista ja leppoisaa kesää kaikille!

Kullankeltainen broileripastasalaatti

Tämä salaatti oli tarjolla ensimmäisen kerran juhlien noutopöydässä joskus 90-luvulla. Hunajamarinoitu broileri oli juuri rantautunut meidän perheen ostoslistalle ja sitä tähänkin salaattiin laitettiin. Nyt kun tein tätä uudemman kerran iltapalaksi, oli jo hankala löytää hunajabroileria kaupasta, kun muut marinadit olivat vieneet siltä tilaa. Salaatti sopii vierastarjoilun lisäksi myös piknikille.

Ohje on alunperin otettu jostain lehdestä, mutta lähde on unohtunut vuosien saatossa. Salaatin voi tarjota kokoaan kylmänä tai broilerisuikaleet lämmitettyinä.

Tarpeet (8-10 annosta buffetpöydässä):

6 dl kierrepastaa
3 l vettä
2 tl suolaa
2 rkl öljyä

Marinadi pastalle:

6 rkl öljyä
4 rkl valkoviinietikkaa
4 tl sokeria
1 tl currya
1,5 tl suolaa

Salaattiin lisäksi:

1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 tlk säilykemandariineja (voi jättää myös pois)
1 kerä napakkaa salaattia
400 g hunajamarinoitua broileria suikaleina
4 tl öljyä
hienonnettua persiljaa

Teko-ohje:

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää pasta marinoitumaan. Anna pastan maustua jääkaapissa ainakin pari tuntia tai yön yli. Kuutioi paprikat. Valuta mandariinit ja sekoita ne pastan joukkoon. Revi salaatti laakean tarjoiluvadin pohjalle. Kaada pastasalaatti päälle. Ruskista broilerisuikaleet ja nosta ne pastan päälle joko suoraan pannulta lämpimänä tai jäähdytettynä. Ripottele hienonnettua persiljaa pinnalle ja tarjoile.

Kello viiden jäätee ja kurkkuvoileivät

Aurinko paistaa! Sattui nätti ilma vapaapäiväksi, kumpiakaan, nättejä ilmoja tai vapaapäiviä, ei liiemmin vielä tänä kesänä ole ollut. Auringonpaiste houkutteli tekemään jotain kesältä tuntuvaa välipalaa. Itse tehty jäätee ja kurkkuvoileivät ovat herkullisia kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kurkkuvoileivät tehdään juuri ennen tarjoilua, etteivät ne ehdi kostua liikaa. Leipien päälle sipaistu voi toimii myös kosteussulkuna. Joissain ohjeissa kurkuista otetaan kuoret ja siemenet pois, mutta minun versiossani ne saavat olla.

Jääteen tein hauduttamalla teekukkasta kuumassa vedessä samaan tapaan kuin olisin tehnyt lämmintä teetä. Maustoin teen limenmehulla ja hunajalla omaan makuuni sopivaksi ja jäähdytin sen jääkylmäksi jääkaapissa ja jääpaloilla.

Tarpeet kurkkuvoileivät:

8 kpl paahtoleipäviipaleita
puolikas kurkku
voita
suolaa
musta- tai valkopippuria
tilliä

Teko-ohje:

Leikkaa paahtoleipäviipaleista kuori pois ja sipaise leipien päälle ohuelti voita. Leikkaa kurkku ohuen ohuiksi siivuiksi ja asettele kurkkuviipaleet neljän leipäpalan päälle. Ripauta hieman suolaa ja pippuria. Mausta tillillä. Nosta loput leipäviipaleet päällimmäiseksi.

Leikkaa leivät nurkittain kolmioiksi tai suorakaiteen muotoisiksi paloiksi. Ennen leikkaamista leipäpalat voi niitata yhteen cocktailtikuilla, jolloin palat pysyvät nätimmin paikallaan. Tarjoile heti.

Susanna Kovanen- Harri Lapinoja: Ruokapyramidihuijaus

Sain Blogatin kautta luettavakseni  Atenan kustantaman Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan kirjan Ruokapyramidihuijaus. Kirjoittajilla on myös samanniminen blogi ja ruokakapina yhteisö Facebookissa.

Kirjan kannessa on kysymys: "Mitä meille syötetään ja miksi" ja tähän Kovanen ja Lapinoja lähtevät kirjassaan vastaamaan. Kirja sisältää paljon tutkimustuloksia, viitteitä ja niiden pohjalta tehtyä pohdintaa. Kirja ei sovi asiapitoisuutensa vuoksi kevyeksi kesälukemiseksi, mutta ajatuksia se kyllä herättää ja antaa aihetta kyseenalaistaa.

Kirjoittajat kiteyttävät syömiseen kuten moneen muuhunkin asiaan sopivasti näin:
"Rutiineja on helppo noudattaa, mutta niihin on myös helppo jäädä jumiin. Omien rutiinien tarkastelu ja niiden ajoittainen purkaminen, omasta tottumustensa piiristä ulos astuminen, voi olla yksi tapa, jolla on mahdollista tehdä muutoksia. Muutoksen ei tarvitse olla yhden näkökulman vaihtamista toiseen, vaan se voi perustua jatkuvaan asioiden pohdiskeluun. Myös se, että vain kokeilee tehdä asioita eri tavalla kuin aikaisemmin, on muutos - ehkä vain hetkellinen, mutta se voi myös johtaa johonkin uuteen ja pysyvään."

Kiitos Atena kustannukselle ja Blogatille kirjasta!