Patapaisti vasikan paistista

Meillä oli tarkoitus syödä lammasta. Karitsan fileen hinta tuntui kuitenkin liian kalliilta, joten ostimme vajaan kilon painoisen vasikan paistin (17,90e/kg). Sellaista en ole valurautapataani vielä laittanut, mutta lihamestari vakuutti, että se sopisi erinomaisesti vanhanajan patapaistin päätähdeksi.

Patapaistin ohjeella teen kaikki paistit: marinointi ja ylenpalttinen maustaminen on minusta tarpeetonta silloin, kun liha itsessään on hyvää. Yleensä teen patapaistin Äiti-kullalta perityltä ohjeella eli mukaan tulee suolan ja pippurin lisäksi sipulia, valkosipulia, laakerinlehti ja porkkanaa.

Yleensä ohjeissa pyydetään suolaamaan ja pippuroimaan paisti ennen uuniin laittoa. Minä teen nämä toimenpiteet yleensä vasta valmiin paistin pintaan tai lautaselle. Näin yritän varjella itseäni ja valurautapataani liialta suolalta. En myöskään laita pataan vettä pohjalle. Pidän kannen kiinni, joten paisti ei pääse kuivumaan. Paistista valuvasta liemestä voi tehdä herkullisen kastikkeen suurustamalla vehnäjauholla tai maizenalla.

Paistin kypsyysaste on makuasia, meillä syödään liha medium plus-miinus eli jätämme sen enemmän tai vähemmän punertavaksi. Tähtäsin nyt sisälämpötilan 57 asteeseen, mutta paistomittarista oli äänet pois päältä ja liha ehti mennä 59 asteiseksi. Ei mennyt pilalle silläkään asteella.

Tarpeet:

1 kg paisti (vasikka, nauta, hirvi)
nokare voita ja loraus avokadoöljyä
1-2 laakerinlehti
1-2 sipuli lohkoina
2-5 valkosipulinkynttä
1 porkkana palasina
2 laakerinlehteä
suolaa
pippuria

Teko-ohje:

Ota paisti hyvissä ajoin ennen paistamista huoneenlämpöön. Siisti paisti tarvittaessa niin, ettei siihen jää kalvoja tms. (onneksi kaupoissa yleensä hoidetaan tämä homma kuntoon) ja pyyhi paistin pinta talouspaperilla ennen paistamista.

Kuumenna valurautapata (toimii myös paistinpannu + uunivuoka) hellalla kuumaksi ja lisää pataan voinokare sekä loraus öljyä. Ruskista paisti kauttaaltaan. Mausta paisti suolalla ja pippurilla (jos haluat tehdä sen tässä vaiheessa). Lisää pataan muut ainekset ja laita paistomittari paksuimpaan kohtaan. Paista 150 asteisessa uunissa. Lisätietoa sisälämpötiloista löytyy Maku-lehden nettisivuilta.

Uunista otettua paistia on hyvä pitää vartti lepäämässä folioon käärittynä ja pyyhkeen alla. Sillä välin voit tehdä kastikkeen.

Hedelmäinen kanasalaatti

Tätä voisi kutsua myös hyvien rasvahappojen kanasalaatiksi, siinä kun on avokadoa, avokadoöljyä sekä pähkinöitä. Tämä on myös aivoruokaa! Viikonlopun jäljiltä oli ruokavarastoon jäänyt yhtä sun toista salaattitarvetta. Herkuttelun jälkeen myöskin kaipasi jo jotain raikkaampaa syötävää. Ohje on suuntaa-antava, mutta kuvan salaatti tehtiin ohjeen tarveaineilla.

Teko-ohje (1 salaattiannos):

2 kourallista salaattia, esim. rucolaa
puolikas avokado
5 cm pala kurkkua
15 tummaa ja vaaleaa viinirypälettä
5 pekaanipähkinää
2 valmiiksi paistettuja broilerin sisäfilettä (esim. kariniemen)
ruohosipulisilppua

Kastikkeen tarpeet:

1 rkl avokadoöljyä
1 rkl vaaleaa balsamicoa
0,5 tl hunajaa

Teko-ohje:

Tee ensin kastike sekoittamalla esim. lasissa kastikeaineet sekaisin. Revi tarvittaessa salaattia mukavankokoisiksi suupaloiksi ja laita salaatti lautasen alimmaiseksi. Pilko avokado ja kurkku palasiksi ja ripottele ne salaatin päälle. Jos avokado rupeaa tummumaan, pirskottele salaatinkastiketta avokadojen päälle. Halkaise viinirypäleet kahtia ja lisää ne salaattin. Viipaloi broilerpalat pienemmiksi ja asettele ne muiden tarpeiden päälle. Ripottele ruohosipulisilppua ja pähkinöitä salaatin pinnalle. Lisää lopuksi kastike salaatin päälle.

Perusrisotto

Ostin viime syksyn Stockan hulluilta päiviltä risottoriisiä ja se on ollut kaapintukkeena siitä saakka. Risotto on ollut minulle aina vähän vieras, olen kyllä syönyt sitä joskus ravintolassa ja ihan hyvääkin olen saanut. Jotenkin sen tekeminen ei ole houkutellut ja olihan tässä hämmentämistä. Nappasin reseptin Maku-lehdestä, joka oli ottanut sen Jamie Oliverin keittokirjasta. Terveisiä vaan Oliverille, me ei tykätä allergisoivasta selleristä ja se jätettiin nyt pois ja valkosipulista tykätään, joten laitettiin sitä enemmän. Sipulikin vaihdettiin. Puolitimme myös annoskoon ruokailijoiden lukumäärään sopivammaksi.

Reseptissä ripotellaan suolaa joka välissä, tietääkö kukaan, miksi niin tehdään? Onko se strategista vai hifistelyä? Ensi kerralla olen tarkempi ajoituksen kanssa, meillä risotto meni hitusen liian tymäkäksi. Kannattaa olla tarkkana!

Tarpeet (3 annosta):

5 dl kasvislientä
1 rkl avokadoöljyä
2 kpl salottisipulia hienonnettuna
suolaa
pippuria myllystä
2 kpl valkosipulinkynttä, hienonnettuna
200 g risottoriisiä
0,5 dl kuivaa valkoviiniä
3 rkl voita
50 g parmesan juustoa, raasteena

Teko-ohje:

Kuumenna liemi kattilassa. Kaada öljy paistinpannulle, lisää öljyyn sipuli ja ripaus suolaa. Pehmennä aineksia noin 3 minuuttia. Lisää joukkoon valkosipuli ja kääntele aineksia 2 minuuttia, kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää paistinpannulle riisi ja nosta lieden lämpöä. Kääntele riisiä koko ajan varovasti, kun se alkaa kypsyä. Riisi ei saa ruskistuaja sitä hämmennetään koko ajan. Muutaman minuutin kuluttua riisi alkaa muuttua läpikuultavaksi. Lisää joukkoon viini ja hämmennä koko ajan.

Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää ensimmäinen kauhallinen kuumaa lientä ja ripaus suolaa (lisää aina pieni ripaus suolaa nestettä lisätessäsi). Laske lämpöä niin, että liemi poreilee melko voimakkaasti (Neste ei saa kiehua liian kovaa, sillä silloin riisin ulkopinta kypsyy liian nopeasti ja sisus jää raa’aksi.)

Lisää nestettä edelleen kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen, mutta anna aina edellisen kauhallisen nestemäärän imeytyä riisiin ennen kuin lisäät seuraavan. Tähän vaiheeseen kuluu aikaa noin 15 minuuttia. Maista riisiä - onko se kypsää? Jatka liemen lisäämistä, kunnes riisi on pehmeää, mutta silti vielä pureskeltaessa napakkaa. Tarkista suolan ja pippurin maku.

Nosta kasari liedeltä. Lisää joukkoon voi ja parmesaani. Säästä hieman parmesaania pinnalle ripoteltavaksi. Sekoita varovasti. Nauti risotto mahdollisimman pian, eli kun se on koostumukseltaan vielä miellyttävän kosteaa.



Vihdoin kaiken hämmentämisen jälkeen
voinokareet sulamaan ja risotto on valmis!

Risoton perusohje on kirjasta Jamie Oliver, Alaston kokki (WSOY 2002).

Lime crème brûlée eli limenmakuinen paahtovanukas

Meille oli tulossa vieraita syömään ja sovimme, että laitamme tällä kertaa kaikki parhaat, takuuvarmat, jutut tarjolle. Meillä olikin vuohenjuustobroilerivuokaa ja uunipaahdettuja punajuuria. Jälkkäriksi halusimme jonkun kunnon showstopperin eli limellä maustetun paahtovanukkaan. Inspiraatio reseptiin on saatu Maku-lehden perinteinen creme brulee ohjeesta, mutta kokeilujen jälkeen olemme päätyneet korvaamaan sitruunan limellä ja pintasokerin laatua on vaihdettu.

Mietimme kultani kanssa, voisiko limen kuorisuikaleet jättää vanukkaan joukkoon ja ensi kerralla kokeilemme reseptiä niin. Lime on meistä niin hyvänmakuista, että sen makua sopisi korostaa. Toisaalta kuoret voivat tuntua pehmeässä vanukkaassa ikävän kovilta, kokeilemalla tämäkin selviää! Olemme tehneet paahtovanukkaita useamman kerran ja nappaamme aina netistä uuden ohjeen, kun vanha on "unohtunut". Tästä versiosta tuli mielestäni kermaista ja melko paksua. Kehuja tuli paljon!

Tarpeet:

4 dl kuohukermaa
1 dl kevytmaitoa
1 dl sokeria
1 vaniljatanko
1 limen (luomu) kuori suikaloituna
6 kpl keltuaista

Kuorrutus:

3 rkl ruokokide sokeria

Teko-ohje:

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen.
Mittaa kerma, maito ja sokeri kattilaan. Halkaise vaniljatanko pitkittäin, raaputa siemenet kermamaitoon ja lisää joukkoon myös tanko. Pese lime huolellisesti, viillä kuoresta suikaleita ja lisää ne kattilaan. Kiehauta seos ja nosta kattila liedeltä.

Vatkaa keltuaisten rakenne rikki. Siivilöi kermamaidosta vaniljatanko ja limenkuoret ja kaada kuuma neste munien joukkoon koko ajan sekoittaen. Jaa seos uuninkestäviin annosvuokiin esim. kahvikuppeihin. Vanilja painuu nopeasti pohjalle ja seosta kannattaakin sekoittaa välillä, jottei viimeinen kuppi saa kaikkea vaniljaa.

Nosta vuoat uunipannuun, jossa on kuumaa vettä vuokien puoliväliin saakka. Kypsennä uunin alatasolla noin 60 minuuttia, kunnes kermavanukas on hyytynyt. Vanukkaan ei ole tarkoitus ruskistua, joten peittele tarvittaessa annosvuoat foliolla. Jäähdytä ja pane vuoat jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Juuri ennen tarjoilua sirottele vanukkaiden päälle sokeria ja paahda se kaasupolttimella kiiltävän ruskeaksi. Jos kaasupoltinta ei ole, pintasokerin paahtamisen voi tehdä myös uunissa grillivastuksen alla: lämmitä grillivastukset mahdollisimman kuumaksi ja pidä vanukkaita hetki vastusten alla uuninluukku auki. Sokerin paahtamisessa kannattaa olla tarkkana, koska palanut sokeri maistuu pelkästään pahalle.

Erikoisin asia, mitä et ole koskaan tehnyt

Työpaikalla vietettiin työkaverin palvelusvuosijuhlaa kahvittelujen merkeissä. Muun jutustelun lomassa rupesimme kisailemaan siitä, mikä on erikoisin asia, jota et ole koskaan tehnyt. Säännöt ovat simppelit, tekemättä jääneen erikoisen asian pitää olla jotain sellaista, joka on suurimmalle osalle ihmisistä tyypillistä. Yksi ei ole koskaan käynyt Turussa ja minä en ole koskaan käynyt etelänmatkalla.

Mitä tulee keittiöhommiin, niin erikoista on se, etten ole aikaisemmin omistanut, enkä juurikaan edes käyttänyt, valkosipulipuristinta. Minusta se on ollut ihan turha, kun veitsellä saa sekä murskaa että silppua. Kokemukseni mukaan myös pusertimen peseminen on oma taiteenlajinsa. Sellaisen hankinta on kuitenkin vähän kutkutellut; valkosipuli on yksi lempiraaka-aineistani ja pohjimmiltani olen näissä keittiöhommissa välineurheilija.

Olen laittanut itselleni tähän blogiharrastukseen pieniä välitavoitteita ja sitä mukaa, kun ne ovat täyttyneet, olen palkinnut itseni. Oli aika ostaa palkinnoksi valkosipulipuristin. Kävimme puserrinkaupoilla Stockmannilla ja loppukilpailuun pääsi neljä eri vaihtoehtoa. Oli pitävää kahvaa ja irroitettavia osia, halpaa ja kallista. Valitsin lopulta Jamie Oliverin jykevän pusertimen, jolla onnistuisi tehdä myös viipaleita. Puristimen pitäisi käyttöohjeen mukaan tehdä jälkeä myös kuorimattomista kynsistä. Hintaa komeudelle tuli 26,90 ja valintapäätöstä auttoi huomattavasti Stockan helmikuun tarjouskuponki-kampanja.

Pakkohan uuta vempelettä oli heti kokeilla. Kuorimattomista kynsistä tulee valkosipulimuussia ja hävikkiä niin viipalointipuolella kuin puserruspuolella. Kuorituista kynsistä tulee melko hyviä viipaleita ja mehukasta muussia. Edelleen aika paljon hävikkiä. Ja se pesu, isotöistä valkosipulin kaivelua terien välistä, mutta pesukone onneksi hoiti viimeistelyn mallikkaasti. Tositoimiin puserrin päätyi, kun "erikoisinta, mitä et ole koskaan tehnyt" -teeman mukaisesti tein eilen elämäni ensimmäistä kertaa perusrisottoa. Siitä lisää myöhemmin.

Valkosipulikermaperunat

Olen jokseenkin tarkka ruokien raaka-aineista, mutta en välttämättä niinkään mittasuhteista tai tekotavoista. Raaka-ainetarkkuudella tarkoitan sitä, että Sacher-kakkuun on oltava tietyn merkkistä suklaata, kahviin lorautan luomumaitoa ja näihin kermaperunoihin käytän aina kiinteämaltoisia perunoita, jotka eivät muhi uunissa muussiksi asti. Perunoiden ja valkosipuleiden viipaloiminen käy kätevästi mandoliinilla ja lopputulos on tasalaatuista siivua.

Tarpeet:

1 kg kiinteämaltoisia perunoita
2-6 valkosipulinkynttä
tuoretta tai kuivattua timjamia
3,3 dl ruokakermaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

Teko-ohje:

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pese ja kuori perunat, kuori valkosipulinkynnet. Viipaloi perunat ja valkosipuli ohuiksi lastuiksi.  Laita viipaleet voideltuun uunivuokaan ja lisää päälle mausteet. Jos käytät tuoretta timjamia, niin ota vain lehdet mukaan. Sekoita ainekset keskenään. Lorauta kerma lopuksi ja paista uunissa noin tunti.

Kovan päivän ilta: rocky road

Perjantai oli lapsena minun karkkipäiväni. Edelleenkin perjantai on viikon kohokohta: ihana viikonloppu alkaa, eikä yhtään vapaapäivää ole vielä kulunut. Samalla kun katsoo telkkarista Voice of Finlandia ja mutustaa näitä, voi arjen panna pakettiin ainakin hetkeksi. Sain alunperin ohjeen työkaverini kaverin kautta. Muistaakseni ohjeessa oli alunpitäen suolapähkinöitä, mutta allergian vuoksi olen korvannut ne oikeilla pähkinöillä. Rakenteesta tulee minusta paras, kun siinä on vaahtokarkkia, pähkinää ja Marie-keksejä. Suklaana käytän Fazerin sinistä, koska pidän siitä. En aina malta ihan pitää ohjeen mittasuhteita samana, mutta idea on, että suklaata on oltava riittävästi, jotta homma pysyy kasassa. Rocky roadissa saa sattumat olla melko suuria!

Tarpeet:

200 g Fazerin sinistä suklaata
1 dl pähkinöitä
6-8 kpl  Marie keksiä
50-100 g vaahtokarkkeja

Teko-ohje:

Vuoraa vati leivinpaperilla tai ota paperiset leivosvuoat valmiiksi. Pilko vaahtokarkkeja saksilla tarvittaessa pienemmiksi. Murskaa Marie-keksit muutamaan osaan. Hienonna tarvittaessa pähkinöitä pienemmäksi veitsellä leikkuulaudalla. Paloittele suklaa ja sulata se hiljalleen välillä sekoittaen mikroaaltouunissa tai hellalla vesihauteessa. Sekoita suklaa ja muut aineet keskenään ja laita seos jähmettymään viileään leivinpaperilla vuoratulle vadille tai pieniin leivosvuokiin. Leikkaa annospalat terävällä veitsellä.