Texas pulled pork

Hankin vuosi sitten haudutuspadan ja se on osoittautunut yhdeksi parhaista keittiövehkeistäni. Olen tehnyt sillä puuroja, keittoja ja patoja, mutta olen reseptejä etsiessäni huomannut, että toiset kypsentävät leipää ja leivonnaisiakin hauduttaen. 

Pulled porkia olen nyt kokkaillut kahdesti. Se on osoittautunut helpoksi ja edulliseksi tehdä. Erilaisilla lisukkeilla siitä saa monenlaisia aterioita ja tähteet voi aina pakastaa myöhempään käyttöön. Olen käyttänyt nyhtöpossua mm. tacojen ja hampurilaisten välissä.

Tarpeet:

1 kg porsaan kassleria

1 tl öljyä

1 dl Chipotle BBQ kastiketta (amerikkalaista)

0,5 dl omenaviinietikkaa

0,5 dl vettä

2 rkl ruokosokeria

1 rkl amerikkalaista keltaista sinappia

1 rkl Worcesterhire kastiketta

1-2 tl chilihiutaleita

1 suuri sipuli

2 yksikyntistä valkosipulia

1-2 tl savupaprikajauhetta

noin 1 tl timjamia

1 tl suolaa

mustapippuria myllystä

Teko-ohje:

Poista kasslerin pinnalta kalvot ja rasva. Pilko sipulit. Lisää liha ja muut ainekset pataan. Säädä haudutuspata low asentoon ja hauduttele noin 7 tuntia. Käännä lihaa haudutuksen välillä pariin otteeseen. Revi liha kahdella haarukalla padassa ja anna vielä muhia noin tunti paistoliemessä.

Tarjoile esim. hampurilaisen ja coleslawn kanssa. Sopii myös tacojen sisään salsan ja guacamolen kanssa.  

Soppasirkus-blogista löytyy sopivien lisukkeiden ohjeita:

Coleslaw

Guacamole

Salsa tuoreista tomaateista

Mustapapu-maissisalaatti ja lime-korianteri vinegretti

Suolaiset Super Bowl pasteijat

Ensi yönä on amerikkalaisen jalkapallon kauden päätösottelu Super Bowl. Tänä vuonna se pelataan Texasissa Houstonissa ja vastakkain ovat New England Patriots ja Atlanta Falcons. Super Bowl viikonloppuna meillä on tarjolla perinteisesti amerikkalaiseen makuun sopivaa ruokaa ja yleensä jotain sellaista, jota voitaisin syödä pelipaikalla. Tällä kertaa meillä on pieni kotikenttäetu, sillä olemme käyneet Houstonissa ja tehneet pienen rengasmatkan Texasissa.

Viikonlopun pääruoka on texas chili ja sen valmistuminen vei muutaman tunnin aikaa. Tarvittiin siis nopeampi ruuanlaittoruoka ja tein kaupan valmiista voitaikinasta empanada-tyyliset suolaiset, tuliset, pasteijat. Niistä tuli oikein hyviä ja niitä tulee laitettua tarjolle jatkossakin. Täytettä jäi muutama lusikka yli, mutta se oli hyvää sellaisenaan ja tuli syödyksi. Ajattelin, että täytettä voisi tehdä ruuaksi ja tarjoilla riisin kanssa.

Tarpeet:

1 pkt (500g) valmiiksi kaulittuja voitaikinalevyjä

1 sipuli
1 muhkea valkosipulin kynsi tai pari
1 rkl öljyä
250 g jauhelihaa
1 rkl vehnäjauhoja
0,5 tl jeeraa
0,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl oreganoa
suolaa ja pippuria
tuoretta chiliä maun mukaan (käytin keskivahvan punaisen chilin)
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 dl vettä
voiteluun kananmuna rakenne rikottuna

Teko-ohje:

Aloita täytteen valmistamisella: Kuori ja silppua sipuli pieniksi paloiksi. Pilko valkosipulin kynsi. Poista paprikasta siemenet ja hienonna se pienenpieniksi kuutioiksi. Silppua myös chili pieniksi paloiksi.

Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipuli-paprika-chilisilppua pannulla kunnes se pehmenee. Lisää jauheliha ja anna paistua hetki. Lisää jauhot ja mausteet ja sekoita hyvin. Lisää tomaattipyre ja vesi. Anna hautua kannen alla noin kymmenen minuuttia. Maista ja mausta täytettä tarvittaessa! Ota voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaisesti sulamaan pellille. Anna täytteen jäähtyä.

Leikkaa voitaikinalevyt neliöiksi. Kostuta reunat vedellä ja laita täytettä neliön keskelle. Taita kolmioksi ja nipistele reunat yhteen. Itse lisäsin täytettä lusikalla vielä siinä vaiheessa, kun
yksi sivu oli kiinni ja toinen auki. Voitele valmiit pasteijat kananmunalla ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes pasteijat ovat kullanruskeita pinnalta.

Hitaasti haudutetut kanansiivet

Käyn harvoin isoissa ruokakaupoissa, kun niissä aikaa tärvääntyy tavaroiden hakemiseen ja hyllyvälien mittaamiseen. Pitkästä aikaa kävin isossa marketissa ja ehkä sitä pitäisi käydä useamminkin. Onhan sitä valikoimaa enemmän. Ilahduin irtomyynnissä olleista luomukananmunista ja vihannesosaston lähitarjonnasta. Lihapuolelta bongasin marinoimattomat broilerin siivet.  Lähikaupastani niitä saa vaan valmiiksi marinoituina.

Inspiraatio tähän reseptiin löytyi netistä mutta suurinpiirtein noudatettuna. Kiireisen ihmisen hommaa tämä ei ole, sillä siipiä haudutetaan pari tuntia. Minulla ei ole haudutuspataa-slow cookeria ja hoidin homman kesällä hankkimallani kerroskattilalla, jonka haudeosassa siivet saivat muhia.

Kanansiivet maistuvat Texasille, terveisiä sinne ystäville!

Tarpeet:

800 g marinoimattomia broilerinsiipiä
loraus avokadoöljyä tai muuta hyvää öljyä
suolaa ja pippuria
3 dl valmista BBQ kastiketta (käytin Sweet Baby Ray's BBQ-kastiketta)
2 rkl hunajaa
2 tl sinappia
2 tl worcestershire kastiketta
tabascoa maun mukaan

Teko-ohje:

Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää siipipalat. Ripottele pinnalle suolaa ja pippuria. Ruskista molemmilta puolilta.

Sekoita marinadin ainekset keskenään yhteen ja laita ruskistetut kananpalat ja marinadi haudutuspataan tai haudekattilaan.

Hauduta miedolla lämmöllä pari tuntia. Tarjoile suoraan padasta lämpimänä.

Nachot uunissa

Tein iltapalaksi amerikanreissulta tutun nachot uunissa -hässäkän. Tämä on helppo tehdä ja tästä saa mukavaa tarjottavaa vieraillekin.

Tarpeet (4-6 annosta):

300 g tortillachipsejä/nachoja
400 g naudan jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl chilijauhetta
1,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl juustokuminaa (jeera)
1 tl oreganoa
maustepippuria
ripaus cayennepippuria
suolaa
500 g tomaattimurskaa (esim. pahvinen Pirkka-luomutomaattimurska)
1 rasia kirsikkatomaatteja
150 g juustoraastetta
korianteria ja ranskankermaa tarjoiluun

Teko-ohjeet:

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pilko sipulit pieneksi ja kuullota ne pienessä öljytilkassa paistinpannulla.

Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää mausteet ja tomaattimurska. Anna tekeytyä miedolla
lämmöllä noi 10 minuuttia.

Puolita kirsikkatomaatit valmiiksi. Laita uunivuoan pohjalle reilusti tortillachipsejä. Levitä jauhelihaseos ja kirsikkatomaatit chipsien päälle. Lisää loput tortillachipsit  ja ripottele pinnalle juustoraaste. Gratinoi uunissa kymmenen minuuttia. Tarjoile samantien!

Key Lime Pie eli limettipiiras

Amerikanmatkan parhaita makeita makumuistoja oli Starbucksin lemon loaf (joka inspiroi leipomaan sitruunakakun) ja Key Lime Pie, jota söinkin jälkkäriksi aina, kun siihen tarjoitui mahdollisuus. Limettipiirakkaa tarjottiin myös juustokakkuversiona, mutta minusta torttu oli parempi ja nimenomaan niin, että siinä on creme fraichea päällä. Vaihtoehtona päälliselle olisi kermavaahto tai marenki, mutta ranskankerman happamuus sopii hyvin muuten todella makealle piirakalle. Minusta piirakka on sellaisenaan jo kaunis, eikä se välttämättä tarvitse päällistä lainkaan.

Ohjeen pohjana on Maku-lehden Key Lime Pie ja päällinen on mukailtu amerikkalaisista lähteistä. Amerikkalaiset tekevät muhkeamman version kakusta, jossa pohja nousee korkeammalle ja täytettä on reilusti. Minulle sattui tätä tehdessäni limetiksi melko mehuttomat versiot. Olikin hyvä, että kultani oli kaupassa ennakoinut ja ostanut ylimääräistä. Löytyykö Suomesta aitoja pikkulimettejä eli key limejä?

Tarpeet pohja:

200 g digetivekeksejä
100 g sulatettua voita
2 rkl sokeria (käytin ruokosokeria)

Tarpeet limettitäyte:

3 kpl luomu limettiä
6 kpl keltuaista
400 g kondensoitua makeutettua maitoa säilykepurkista
1 rkl vaniljasokeria

Tarpeet päällinen:

1 prk ranskankermaa
2-3 rkl pölysokeria
1 luomu lime halutessasi

Teko-ohje:

Laita uuni lämpeämään 150 asteeseen. Tee pohja murskaamalla keksit esim. monitoimikoneessa. Lisää voisula ja sokeri. Sekoita tasaiseksi.

Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija 24 cm) leivinpaperilla ja kaada keksiseos vuoan pohjalle. Levitä keksiseosta reunoille ja tasaisesti vuoan pohjaan lusikan avulla. Paista pohjaa 150 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Jätä pohja odottamaan täytettä. Säädä uunin lämpö 175 asteeseen.

Valmistele täyte: Pese limet ja raasta niiden kuorta 2 tl. Purista limeistä 1 dl mehua. Erottele munista keltuaiset. Valkuaisista voit tehdä esim. marenkia tai munakkaan. Vatkaa keltuaiset ja tiivistemaito vaahdoksi. Jatka vatkaamista ja valuta joukkoon desilitra limemehua. Lisää kuoriraaste ja vaniljasokeri, sekoita. Kaada täyte pohjan päälle.

Kypsennä limettitorttua uunissa (175 asteessa) noin vartti, kunnes se on hyytynyt. Jäähdytä piiras ja nosta se jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Sekoita pölysokeri ranskankerman joukkoon. Voit tarjoilla makeutetun ranskankerman erikseen tai levittää sen tarjoilua odottavan piirakan päälle. 

Terveisiä Teksasista - osa 4. Houston Space Center

Houston oli Texasin rengasmatkamme eteläisin piste ja tämän matkasarjan viimeinen osa. Meillä oli tavoitteena nähdä siellä "Houston Houston we have a problem"-avaruuskeskus ja PGA Tourin Shell Houston Open golfkisa. Lopulta flunssan vuoksi jälkimmäiseen tapahtumaan osallistui vai matkaseurueemme toinen osapuoli.

Minulle visiitti avaruuskeskuksessa oli toinen ja edelleenkin se tuntui käymisen arvoiselta. Olemme nähneet osia Space Centerin näyttelystä Tukholman tekniikan museossa ja Göteborgin Universeumissa, mutta nyt näimme sen koko komeudessaan.

Meillä oli koko päivä aikaa Space Centerissä ja ehdimme katsoa kaikki tarjolla olleet kohteet. Lasten Angry Birds Space maailmaa ihailimme ja kiittelimme Rovion menestystä. Astronauttien työtä ja kuulentoja esitellään monelta kantilta. Amerikkalaiset ovat syystäkin ylpeitä avaruushistoriastaan, mutta myös epäonnistumiset kerrottiin (esim Challengerin onnettomuus).  Tältä vierailukerralta jäi erityisesti mieleen, että yhteistytä muiden maiden kanssa korostettiin.

Reilun tunnin jonotuksen jälkeen lähdimme opastetulle kierrokselle Johnson Space Centerin puolelle, joka on Nasan virkamiesten työpaikka. Turistit pääsevät sinne vain opastettujen retkien mukana. Matkan varrelle jäi useita Nasan toimistorakennuksia, teknisiä tiloja ja muita työtiloja, joissa ei ulkoapäin katsottuna ollut muuta ihmeteltävää kuin tylsä arkkitehtuuri. Nauhalta tuleva opastus oli kuitenkin mielenkiintoinen ja matkan varrella ei ehtinyt pitkästyä. Tram tourin ohjelmaan kuuluva Mission Control Center jäi  näkemättä (taas) sisältä päin: turisteja ei päästetä sinne vierailulle, jos samaan aikaan on jokin Houstonin panosta vaativa operaatio käynnissä.

Opastetulla kierroksen kohokohta oli jalkautumin Saturn V raketin luokse ja astronauttien harjoituskeskukseen. Siinä missä astronautit joutuvat toimimaan avaruudessa ahtaissa tiloissa, on Saturn V raketti ihmisen mittakaavassa valtavan kokoinen. Kyljellään köllöttäneen raketin pituus on yli 100 metriä. Meille annettiin vartti aikaa tutustua rakettiin ja näyttelyyn, jossa kerrottiin Apollo-ohjelmista ja avaruudesta ylipäänsä. Aikaa olisi voinut olla enemmänkin!

Harjoituskeskuksessa oli esillä mm. avaruusaseman moduleita, joilla astronauttien työskentelyoloja avaruudessa harjoitellaan ja testataan. Näytillä oli myös avaruusautoja, joista villein malli muistutti kahdeksalla "jalallaan" hämähäkkiä.

Avaruuskeskuksen perusnäyttelyssä on esillä astronauttien vaatetusta ja avaruudessa tarvittavia työkaluja ja tarvikkeita. Tekniikkaa on paljon esillä ja näyttely on todella havainnollinen, ei tarvitse olla raketti-insinööri ymmärtääkseen, mitä näkee. Keskuksessa on esillä mm. malli Skylab avaruusasemasta ja aito avaruuskapseli. Kuukiveäkin päästiin kokeilemaan omin sormin ja valokuvat otettiin avaruuskypärät päässä. Kävimme myös kuuntelemassa kaksi luentoa, joista toinen käsitteli astronauttien arkea avaruusasemalla ja toinen "Mission to Marsia". Tiukasta asiapitoisuudesta huolimatta luennot olivat myös viihdyttäviä. Marsista ei ole kuulemma vielä löytynyt pieniä vihreitä miehiä.

Kaksi asiaa jäi vielä  Space Centeristä kokematta: Mission Control Center ja nestemäisellä typellä jäädytetty jätski. Molemmat olivat suljettu tälläkin vierailulla, mutta täältä tullaan taas uudelleen.

Terveisiä Teksasista, osa 3 San Antonio Sea World

Teimme Yhdysvaltojen lomamatkallamme neljän päivän rengasmatkan Dallasista San Antonion kautta Houstoniin. Välimatkat olivat melko pitkiä, mutta onnistuimme välttämään pahat ruuhkat ja matka sujui joutuisasti. Ruuhkien vuoksi matka-aikaan voi tulla useita lisätunteja.

San Antoniossa määränpäämme oli Sea World, jonne halusimme tutustua jo pelkästään oman akvaarioharrastuksemme vuoksi. Ennen merimaailmaa pysähdyimme San Marcosin outletissä. Se ajansäästö mikä voitettiin ruuhkattomassa ajomatkassa, otettiin sitten takaisin outletissä kiertelemällä. Minulla oli tarkoituskin uudistaa vaatekaappia ja juuri nämä outletit olivat siihen tarkoitukseen sopivia paikkoja.

Sea Worldissä ei ollut vielä alkanut kesäsesonki ja kävijämäärä oli maltillinen. Aloitimme vierailun merimaailmassa vähän porttien aukeamisen jälkeen ja lopetimme sen hieman ennen porttien sulkeutumista. Kaikki palvelut eivät olleet vielä auki hiljaisemman sesongin vuoksi, mutta enemmänkin se tarkoitti sitä, että myyntikojuja oli vähemmän. Vesisuksishow olisi ollut vasta toukokuusta alkaen ja se meiltä jäi näkemättä.

Sea Worldissä oli muutamia huvipuistolaitteita ja Sesame Street alue pikkulapsille. Meille aikuisille (sopivat toki myös lapsille) tarjolla oli useampia show-esityksiä, joissa päätähtinä olivat valaat, delfiinit ja muut Sea Worldin eläimet. Juuri nämä showt olivat niitä, joiden takia Sea Worldiin kannatti mennä ja kallis, noin viidenkymmenen taalan, lippu maksaa. Kala- ja koralliakvaariot eivät olleet täällä mitenkään ihmeellisiä: melko tavallisia kaloja ja paljon muovikoralleja.

Amerikkalaiseen tapaan esitykset oli laadittu perusteellisesti ja viihdyttävästi. Vastaavaa en ole nähnyt missään muualla. Siinä missä Särkänniemen delfiinit ovat taidokkaita temppuilijoita, amerikkalaiset delfiinit osaavat vähemmän, mutta esityksen kokonaisuus valoineen, äänineen ja muine elementteineen on ihan omaa luokkaansa. Merileijonaesityksessä yksistään lavasteet ja alkulämmittelijänä toiminut stand-up koomikko olivat erittäin vakuuttavia. Näimme esityksissä mm.maitovalaita, delfiinejä, miekkavalaita ja delfiinejä.

Mieleenpainuvin show oli palkintojakin voittanut Azul, jossa näyttämölle marssitettiin delfiineiden ja valaiden lisäksi yksi koomikko, akrobaatteja, lintuja, taitouimareita ja uimahyppääjiä. Yksistään papukaijaparven lento katsomossa oli kaunista katsottavaa, kun siipien alapuoli loisti värikkäänä.

Terveisiä Texasista - Osa 2 Dallas World Aquarium

Yleensä lomamatkalla käymme aina akvaariossa tai eläintarhassa. Eläinten katselu on hauskaa ja rentouttavaa puuhaa. Samalla saamme vinkkejä myös omien kotiakvaarioiden sisustamiseen ja hoitoon. Edellisellä Dallasin reissullani akvaario oli suljettuna remontin vuoksi, mutta tätä kannatti odottaa.

Dallas World Aquarium  on paras näyttely, jonka olemme kokeneet: Amerikkalaiseen tapaan näyttely oli rakennettu viimeisen päälle hienosti. Erityisen vakuuttuneita olimme merivesialtaista, jotka oli tehty maantieteellisten alueiden mukaan. Altaita oli moninkertainen määrä siihen nähden, mitä olemme aikaisemmin nähneet. Muovikoralleja ei näkynyt missään, mutta aitoja versioita oli runsaasti kirkkaissa väreissä esillä. Hai- ja rauskualtaan läpi pääsi kävelemään putkea pitkin ja katsottavaa riitti sielläkin. Merihevosia oli lukuisia ja useammassa pienemmässä altaassa. Cyanoa (sinilevää) tai aiptasiaa (meriakvaariossa haitallinen ja ikävännäköinen koralli) ei liiemmin näkynyt, joten merivesiharrastajatkin pystyivät kiertämään näyttelyn ilman kämmenpohjien hikoamista.

Yllätys oli se, että Dallas World Aquariumissa oli nähtävillä paljon nisäkkäitä, lintuja ja kasveja. Jo ennen lipunmyyntiä nousimme mutkittelevaa liuskaa pitkin kasvien ja lintuhäkkien lomassa ylöspäin. Näyttely itsessään alkoi yläkerrasta, vesiputousten ylätasanteelta valuen sieltä alaspäin merenpohjaa kohti. Matkalla nähtiin apinoita, laiskiaisia, papukaijoja ja muita lintuja, osa vapaasti lentäen. Kevät oli tullut myös näyttelyyn ja linnuilla oli pesimäpuuhat mielessä. Erikoisin nisäkäs oli kokonaan vedessä elävä merilehmä (manatee), joka asui suuressa jokialtaassa.

Makeanveden kaloja, mm. piraijoita, ja matelijoita oli myös esillä. Sammakkopuolelta oli edustettuna ne "tavalliset" lajit, joita näkee joka näyttelyssä, mutta isossa näyttelyssä tietysti tulee uusiakin tuttavuuksia vastaan. Jokaisesta lajista oli asianmukaiset opasteet esillä, mutta keskityimme enemmänkin eläinten ja kasvien ihailuun.

Akvaariovierailu oli yksi loman tähtihetkistä, toivottavasti pääsemme uudelleen!

Terveisiä Teksasista, osa 1, rodeo

Talviloma suuntautui tänä vuonna Yhdysvaltojen Teksasiin. Reissu oli minulle toinen ja kullalleni ensimmäinen tuohon osaan Jenkkejä. Ystäväni asuvat Dallasissa ja teimme kultani kanssa myös pienen roadtripin San Antonioon ja Houstoniin. Ruokablogistani ei tule matkablogia, mutta haluan kuintenkin jakaa muutamia poimintoja reissumme tähtihetkistä tai muista mieleenpainuneista asioista.  Myöhemmin lisään myös blogiini paikallisia ruokaohjeita.

Saavuimme Dallasiin reilu viikko ennen pääsiäistä Pariisin kautta lentäen. Jo heti toisena lomapäivänä suuntasimme illalla Fort Worthin rodeoon. Oltiinpa eläinten kohtelusta mitä mieltä tahansa, niin rodeo on se paikka, jossa on turistien lisäksi paljon paikallisia katsomossa ja mahdollisuus on nähdä sikäläistä lauantai illan huumaa. Ohjelma ei sovi herkkähermoisille, eikä herkkänenäisille, areenaa todellakin ympäröi tukeva lannan haju. Ulkona puolestaan tuoksuu voimakas savu: paikalliset pitävät grillijuhliaan lähistöllä.

Härkäratsastuksen lisäksi ohjelmistossa on erilaisia lassoilumittelöitä ja karjan lisäksi siellä on mahdollisuus nähdä aitoja lehmipoikia ja -tyttöjä asianmukaisiin vermeisiin puettuina. Muutama vuosi sitten ennen rodeota näin myös karjanajon, jossa oli tilaisuus nähdä paikallista pitkäsarvista karjaa. Sarvien kärkien etäisyys toisistaan voi olla jopa pari metriä eli erikoista katsottavaa riittää. Lippujen hinnat olivat noin parinkymmenen taalan hujakoilla.

Rodeon liepeillä on useampia ruokapaikkoja ja kauppoja. Valikoima liittyy teemaan tiivisti ja mukaan voi ostaa vaikkapa bootsit, lehmäntaljan tai stetsonin. Itse tapahtumapaikka on hyvinkin perinteinen ja esimerkiksi mainoskatkot hoidetaan hevosen selässä ratsastaen ja lippua liehuttaen.