Tukholman risteily ja Lakritsfestivalen

Osallistuin viikonloppuna bloggaajamatkalle Tukholmaan. Reissun tarjosivat Viking Line ja Lakritsfestivalen. Olen laittanut enemmän reissukuvia uudelle Soppasirkuksen Instagram tilille, käy katsomassa!

Bistrotekin pieni makupala sisälsi tursasta,

laivan oman leipurin leipää ja merisiilin mätiä.

Lähdimme kultani ja muiden bloggaajien kanssa matkaan lauanatai-iltana Viking Gabriellalla. Laiva on meille tuttu aikaisemmilta reissuiltamme, mutta bloggaajamatkalla olimme ensimmäistä kertaa.

MS Gabriella oli vasta ollut telakalla modernisoitavana ja uudistukset olivat niin tuoreita, että sisustusmateriaalien tuoksun pystyi vielä aistimaan. Gabriellan yleisiä tiloja ja ravintolamailma oli muutettu sekä osa hyteistä oli sisustettu uudelleen. Infokerrokseen oli tullut marketin kaveriksi Pop Up kauppa. Myös Spa- ja saunaosasto remontoidaan, mutta tälle reissuille uikkarit olivat turhaan mukana, sillä muutokset eivät olleet vielä valmiita.

Laivan sisustuksessa oli tehty iso ja näkyvä muutos ja ilmeestä oli tullut valoisa ja raikas. Vaikka vanhat tutut Viking Buffet ja Food Garden olivat paikallaan, oli laivaan rakennettu uusia, houkuttelevia, ravintoloita. Me pääsimme maistelemaan uutuuksista mereneläviin keskittyvän Bistrotekin ja puhtaisiin makuihin keskittyvä No Name maistelumenuravintolan antimia. Mielestäni parhaiten muutokset näkyivät silmänruuan määrässä: annoksia oli koristeltu mm. kukkasin, ravintoloiden sisustus oli freesi ja osa ruuista tarjottiin veikeissä keramiikka-astioissa. Poimin ideoita jo syksyn savitöihin, itsetehdyt astiat ovat muotia.

Täydet pisteet Food Gardenin Toast Skagen 2016 -annokselle

Menomatkalla illallinen tarjottiin Viking  Buffetissa. Yleensä kaihdamme seisovan pöydän tarjoiluja, mutta ennakkoluuloistamme huolimatta ruoka oli erinomaista. Valitsin linjastolta mätiä, kala- ja liha-alkupaloja sen verran paljon, että jätin lämpimän pääruuan väliin ja hyppäsin suoraan jälkiruokapöytään. Kultani kehui pääruokana ollutta paistia. Ainoa huono puoli buffetissa oli se, että meille ravintolasalissa oli liikaa hälinää ja vilskettä. Nautimme enemmän pöytiin tarjoilusta ateriasta ja sellainen meille olikin tarjolla paluumatkalla laivan Food Garden ravintolassa.

Olemme käyneet Food Gardenissa aikaisemmilla reissuilla ja osasimme jo odottaa hyvää ruokaa ja kauniita maisemia. Nyt Food Gardenissa oli kuitenkin nostettu rimaa ja ruuat olivat aikaisempaa innovatiivisempia ja hienostuneempia. Jo alkupalaksi tarjottu toast skagen 2016 oli yksi kauneimmista annoksista, jonka olen koskaan saanut, eikä maku jäänyt yhtään jälkeen ulkonäöstä! Pääruuaksi saimme kunnon palan ylikypsää lampaanpotkaa. Lihan lisukkeena tarjoiltiin punasipulikupissa auringonkukkarisottoa ja vuohenjuustoa. Jälkiruokana oli kaunis rakennelma raparpereista kolmella eri tavalla laitettuna. Jälkiruokaan olisin kaivannut enemmän makuja, nyt tuntui, että silmänruokaa oli enemmän.

Raparperia jälkkäriksi

Aamupalalla kävimme niin ikään Food Gardenissa. Minä parkkeerasin ensisijaisesti siianmätipurkin kylkeen ja myös lohitahna oli erinomaista. Otin kyllä kaikkea muutakin ja lopuksi vielä aamupalan jälkiruoaksi prinsessakääretorttua. Runsaalla aamiaisella pärjää pitkälle päivään.

Tukholmaan saavuttuamme lähdimme suoraan Globen Annexissa järjestetyille lakritsifestivaaleille. Kuulimme, että jo useampana vuonna järjestetty tapahtuma on suosittu, mutta silti yllätyimme, kun tapahtumapaikalla oli ihmisiä pitkäksi jonoksi asti. Onneksi pääsimme sisään jonottamatta ja lähdimme tutustumaan tarjontaan. Messuilla järjestettiin myös kokkauskurssi ja ilmoittauduin sinne oikopäätä mukaan. Aluksi tuntui, että olisin päässyt Masterchef-keittiöön, sillä kokkailimme useammasta komponentista valmistetun lakritsijälkkärin, josta ei puuttunut myöskään teatraalisuutta. Annoksessa oli useampikin yllätysmomentti, mutta erikoisinta lienee se, että raaka-aineluettelossa oli hopeasipulia kahdella tavalla tehtynä.

Hokkuspokkus jälkiruoka itse tehden

Jälkkärinteon jälkeen olikin syytä hengähtää muissa maistatuspisteissä ja tehdä tuliaishankinnat. Messuilla oli muutamia suomalaisia toimijoita, mutta emme lähteneet kantamaan takaisin kotimaahan Fazerin tai Halvan karkkeja. Niiden sijaan ostimme kotiin viemiseksi Huhtasrinteen Turkanen hunajaa, jossa makua antaa lakritsi, salmiakki ja chili. Erikoisempi hankinta oli Kol-Artin taiteilijan muottiin tekemät kylmäsavustetut lakritsit, jotka olivat hyviä. Lakritsifestarit järjestetään Suomessa lokakuussa ja toivottavasti saamme nähdä kotimaisen tarjonnan lisäksi myös länsinaapurin tuotteita.

Nautimme todella paljon reissusta ja toivottavasti jo kesällä pääsemme uudemman kerran, ihan porealtaaseen saakka!

Toinen rengasmatkamme Saksaan

Viime kesänä teimme ensimmäisen rengasmatkamme Saksaan. Autolomailu on meille muutenkin mieleen, sillä olemme kiertäneet myös Ruotsia ja Yhdysvalloissa vähän laajaa Teksasia. Tällä kertaa lähdimme reissuun pääsiäistä edeltävän viikon perjantaina suoraan töistä ja palasimme pääsiäisen jälkeisenä keskiviikkona takaisin. Autolautta Helsingistä Saksaan vähensi kilometrejä, joita kertyi kokonaisuudessaan 3600.



Bremenin kaupunkinäkymiä

Reitti valikoitui taas edullisten yöpymispaikkojen muodostaman ketjun ympärille ja tällä kertaa seikkailimme myös entisen Itä-Saksan puolella. Viime reissulla myönteisen vaikutelman tehnyt Harz vuoristo otettiin ohjelmaan myös nyt. Pääsiäistä vietimme maaseudulla kolmeksi päiväksi varatussa huoneistossa.

Bremenissä käytiin torilla ja kahvilla

Akvaarioharrastuksemme houkuttelee meitä käymään eläntarhoissa katsomassa merenalaista ja maanpäällistä elämää. Tällä reissulla kävimmekin Berliinin eläintarhassa (tämä on se lajistoltaan suurempi eläintarha Berliinissä), Hampurin eläintarhassa ja huikean hienossa Serengeti parkissa safarilla. Yksi reissun kohokohdista oli käydä myös Berliinin Sealifen Aquadomissa, maailman suurimman sylinterinmuotoisen meriakvaarion sisällä hissillä. Voin lämpimästi suositella näitä kohteita kaikille eläintarhojen ystäville.Jännittävintä oli Serengeti parkissa, jossa kiersimme leijona- ja tiikerihäkeissä omalla autolla ja kuuntelimme sarvikuonojen tuhinaa avoimesta autonikkunasta. Hampurin eläintarhan Eismeer näyttely oli todella hieno pingviineineen ja jääkarhuineen. Sealife on meille jo liian tuttu paikka, mutta Aquadom kannattaa käydä katsomassa, eikä sinne pääse muuta kuin Sealifen kautta.

Berliinin eläintarhan akvaariossa oli paljon meduusoja

Reittimme varrella poikkesimme useammassa kaupungissa ja kylässä, joissakin vain pikaisesti kahvilla ja toisissa paremmin jalkautuen keskeisiin nähtävyyksiin. Kohteet valikoituivat sattuman kaupalla ilman suurempia suunnitelmia. Kävimme mm. St. Peter-Ordingissa Pohjanmeren rannalla. Tuulinen päivä oli tuonut paikalle leijalautailijoita ja heidän vauhdikasta menoaan oli hauska katsella rantaravintolasta parsarisoton äärestä. Wismarissa, Itämeren rannalla, puolestaan jalkauduimme historialliseen keskustaan katsomaan hansakaupungin porrasperäisiä porvaristaloja. Satamavierailun ja kalamarkkinoiden jälkeen matka jatkui Schweriniin, jonka lumoavan kauniiseen satulinnaan emme päässeet ikävä kyllä sisälle. Tutustuimme linnan puutarhaan, jossa kevätistutukset toivat jo väriä.

Schwerinin linnan puistossa oli paljon kukkaistutuksia.

Pääsiäisenä kävimme Goslarissa Harz-vuoristossa ja Unescon maailmanperintökohteiden listalle kuuluva kaupunki olikin todella kaunis vierailukohde. Serpentiiniteitä ja jylhiä maisemia emme kuintenkaan liiemmin nähneet, vaikka korkealla ajoimmekin. Reitit olisi pitänyt valita toisin. Retkeilystä ja pyöräilystä pitäville Harzin maisemat ovat myös passeleita. Goslarista oli pitkä ajomatka takaisin majapaikkaamme keskelle Lüneburgin nummia. Olimme tällä reissulla pääsiäislauantaina ja matkan varrella näkyi kylien yhteisiä pääsiäiskokkoja. Seuraavana aamuna pääsiäispupu oli tuonut meidänkin lomahuoneiston oven eteen korillisen pääsiäismunia.

Hampurin eläintarhassa oli upea merivesiallas

Reissulta palasimme taas Tanskan ja Ruotsin läpi ajamalla. Meillä oli tarkoitus tulla osa matkasta lautalla, mutta pienen laskemisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että vaivattominta olisi ajaa oman aikataulun mukaan autolla. Monesti kuulee, että Etelä-Ruotsin läpiajo on tylsääkin tylsempää hommaa, mutta me oikeastaan tykkäämme reitistä. Sen varrelle jää moni tuttu paikka, joista meillä on Ruotsin kierrokselta jo mukavaa muisteltavaa.

Luultavasti kesällä lähdemme taas autolla reissuun. Onko se sitten Saksa vai Suomi tai jotain ihan muuta, sitä ei vielä tässä vaiheessa tiedä.

Myös syötäväksi tarkoitettuja kaloja oli tarjolla, ei vain akvaarioita.

Terveisiä Saksasta

Palasimme juuri rengasmatkalta Saksasta. Noin 3500 km reittimme itäisin piste oli Berliinissä, läntisin Bremenin hujakoilla ja eteläisin Leipzigissa. Matka alkoi lautalla Helsingistä Traveündeen ja takaisin tultiin Tukohlma-Turku reitin kautta.

Reissun aikana ehdimme nähdä kevään ja saksalaisen pääsiäisen, käydä safarilla ja mennä hissillä meriakvaarion sisään. Kerron tarkemmin lomakuulumisista myöhemmissä postauksissani ja kunhan soppatykki saadaan kuntoon, ruokareseptejäkin on tulossa!

Satoi tai paistoi, jäätelöä oli tarjolla

Rundreise - Teil 4: Luksusyllätyksiä ja pitkiä matkoja

Schwarzwaldin metsien jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti. Meillä oli vielä kaksi yötä Saksan puolella jäljellä ja suunnittelimme taas päivämatkat niin, että myöhään illalla olisimme perillä ennalta varatussa yöpaikassa. Ensimmäinen yö olisi aivan Luxemburgin, Saksan ja Belgian rajalla.

Löytö keskeltä parsapeltoja

Lähdimme aluksi nousemaan pohjoista kohti Saksan viinitietä pitkin. Ajoimme muutaman kymmenen kilometriä Ranskan puolella ja siellä ei ollut vielä yhtään viiniköynnöstä näkyvillä, mutta heti viinitien alussa Schweigenissä alkoi näkyä viljelyksiä tien molemmilla puolilla. Viinitien ympäristö oli todella kaunista ja sen vartta kelpaa ajella, vaikkei viineistä välittäisikään. Tie mutkittelee pienten kylien kautta eteenpäin vajaan 90 kilometrin verran. Viinitien jälkeen ajoimme jonkin matkaa Reinin varrella ja siellä nähtävää riitti myös: jokilaivoja, viinitarhoja ja komeita linnoja oli tuon tuosta. Turistipalveluita näkyi olevan runsaasti ainakin mainosten perusteella, budjettimatkaaja näkee paljon jo ihan ilmaiseksikin. Mekin poikkesimme muutamaan pikkukylään ja pidimme Reinin varressa jaloittelutaukoa maisemia ihastellen.

Linna Reinin varrella

Majoituimme illalla todella vaikeasti löydettävään Pension Froschlochiin Lützkampeniin. Navigaattorimme ei meinannut löytää perille ja ajoimmekin pariin otteeseen vikaan. Illan pimetessä löysimme perille ja 40 euroa maksanut "ok"-tason majoittuminen alkoi. Tässäkään pensionaatissa ei ollut pimentäviä verhoja, joten pääsimme aikaisin aamulla liikenteeseen. Meillä oli tarkoitus mennä aamupalalle Luxemburgiin, mutta löysimme niin pienen maisemareitin, ettei sen varrella näkynyt yhtään kahvilaa tai ravintolaa auki. Ihanan vanhahtavaa maaseutua kuitenkin pääsimme katsomaan, sellaista jossa asiat ovat somasti vinksallaan. Luxemburgista löytyi taas serpentiinitie ja se vei meidät sen verran ylös, että näimme maaseutua vähän laajemmin.

Siirryimme etsimään aamupalaa Belgian puolelle ja suuntasimme Liègeen. Meillä ei ollut aikomustakaan katsastaa kaupunkia lähemmin, kävisimme aamupalalla ja suklaakaupassa, joiden jälkeen menisimme takaisin Saksaan. Aamupala löytyi pienen kuljeksinnan jälkeen sieltä, missä jono oli pisin. Herätimme pientä hilpeyttä tiskillä asioidessamme, koska yhteistä kieltä ei meinannut löytyä ja otin blogia varten vielä pari kuvaakin. Saimme kuitenkin järjestettyä erittäin maukkaat patongit ja makeat mansikkaleivokset. Matka voisi jatkua suklaapuodin kautta Saksaan.

Belgialainen subi

Saksan puolella melko lähellä rajaa oli matkaoppaan suosittelema Aachenin kaupunki. Autoliiton opas kertoi, että kaupungin ilmassa "leijuu kitkerä haju. Rikin pistävä haju tulee syvältä maan alta". Meidän neniimme ei pistävä haju kantautunut. Aachenista löytyy Saksan ensimmäinen Unescon maailmanperintökohteeksi luokiteltu kohde, tuomiokirkko, jossa vierailimme. Kirkko oli ulkoa suuri ja vakuuttava. Sisätilat olivat myös hienot pilareineen ja lukuisine mosaiikkitöineen. Oppaassa sanottiin, että katedraali on kaupungin ykkösnähtävyys ja siellä olikin paljon kävijöitä.

Aachen katedraali - kattokoristeet

Aachenin kaupunki on myös tunnettu kylpyläperinteistään ja päätimme polskauttaa itsekin luksuskylpyläksi mainostetussaCarouls Thermen-kylpylässä. Odotin haistavani rikintuoksua täältä, mutta eihän nyt luksuspaikoissa pahalta voi haista. Vesi oli lämmintä niin sisällä kuin ulkonakin. Päivä alkoi olla tapahtumia täynnä ja meidän oli jatkettava eteenpäin seuraavaan yöpaikkaamme Hareniin.

Tähän mennessä meidän lomapäivämme oli ollut ihan luksusta: olimme ajaneet kolmessa maassa, nähneet hienoja paikkoja, mutta päivällä oli meille vielä yksi superyllätys tarjottavanaan. Olimme jo melko väsyneitä ja jälleen kerran nälkäisiä, emmekä oikein meinanneet löytää ruokapaikkaa. Kultani ehdotti, että antaisimme navigaattorin suositella ja valitsimme listalta Adelheids Spargelhaus nimisen ravintolan. Muistan selvästi tyrmänneeni ravintolaehdotuksen, ettei siitä tule yhtään mitään, se on kuitenkin joku pieni myytikoju parsapellon vieressä, joka on suljettu monta tuntia sitten. Niin vain kuitenkin lopulta istuimme ilman pöytävarausta täpötäydessä valkoisten pöytäliinojen ravintolassa syömässä vastanostettua parsaa. Herkullisinta parsaa ikinä! Vatsat pinkeinä jatkoimme matkaa EVE Resort & Spahan Hareniin. Siellä meitä odotti kaksikerroksinen golfbungalow, 39 euroa, vesiestenäkymällä.

Ihan parasta parsaa!

Seuraava päivä toi taas pitkän ajomatkan: ensi yö oltaisiin jo Tanskassa ja sitä seuraava Tukholman lähellä. Sateinen matkapäivä alkoi valtavalla aamupalalla bensa-aseman kupeessa olleessa ostoskeskuksessa. Pari kymppiä kustantanut kahden hengen aamupala sisälsi runsaanpuoleisen leikkeletarjottimen, hedelmä- ja vihannesvalikoiman sekä leipäkorin, munakasta, pekonia ja jopa tartaria. Voinappejakin oli varattu reilun 100 g:n edestä. Saksassa ruoka on huomattavasti paljon edullisempaa kuin kotona olemme tottuneet. Aamupalan jälkeen ei paljoa pysähdelty, vesisateessa matkanopeus ei ollut niin kova kuin aikaisempina päivinä ja perillä Tanskassa Menstrop Krogissa olimme vasta vähän ennen kymmentä illalla rättiväsyneinä. Seuraavana päivänä olisi taas pitkä matka, mutta se kulkisi kauniin Etelä-Ruotsin halki Tukholmaan. Meidän reissumme oli loppusuoralla, vielä käynti parissa nähtävyydessä Ruotsin puolella ja illallinen laivalla.

Mosel

Viimeisten ajopäivien aikana oli hyvä kerrata ja muistella loman kohokohtia. Jylhiä Harz-vuoriston maisemia, ihanaa Schwarzwaldia ja kauniita jokimaisemia. Jokaiselle reissupäivälle oli sattunut jotain mukavaa ja ennalta odottamatonta näkemistä. Meille tietysti näin ensimmäisellä reissulla Ruotsin ja Tanskan sillat, Autobahnit ja serpentiinitiet olivat jo elämyksiä. Oli hauska kokeilla, kuinka kovaa autolla pääsee ja osaako yhtään puhua saksaa. Saksaan palaamme joskus myöhemminkin, olen jo katsonut Berliinin eläintarhan kotisivut valmiiksi, Alpit jäivät näkemättä ja Schwarzwaldista ei saanut tarpeekseen. Mainio kesäreissu!

Ruotsi Gränna: Polkagris tehdas

Muutamia kantapään kautta koettuja vinkkejä automatkalle Saksaan:

- tienvarren bensa-asemilla polttoaine on kalliimpaa, kannattaa poiketa kyliin ja kaupunkeihin (ihan kuten Suomessakin)
- tienvarren ravintolat ovat heikkotasoisia, syöminen ja juominen on edullisempaa kaupungeissa ja kylissä
- serpentiiniteiden varsilla ei ole liiemmin bensiksiä, ihan viimeisillä hönkäyksillä ei kannata ajaa
- ruuhkiin voi jumittua pitkäksi aikaa, ei ole ollenkaan liioiteltua pitää autossa ylimääräistä vesipulloa ja pientä välipalaa (kiitos Autoliiton oppaalle tästä vinkistä)
- renkaat kuluvat pitkällä matkalla, sadesäällä urasyvyyksien soisi olevan kunnossa
- moottoritiellä voi ajaa myös hitaasti, omalla kaistallaan
- Autoliiton oppaissa on hyviä vinkkejä nähtävyyksistä mutta myös saksalaisesta ajokulttuurista ja esimerkiksi hätävilkkujen käytöstä
- Saksassa maksetaan rahalla, kortti käy lähinnä bensa-asemilla
- kaikki lomailu on aina parasta hyväntuulisessa seurassa ilman riitaa ja kitinää :)

 

Rundreise Teil 3 Bodensee ja Basel

Meillä oli muutama päivä aikaa seikkailla Schwarzwaldin lähiympäristössä. Ihan summan mutikassa tehty päätös pysyä jokunen päivä loman keskivaiheilla samassa majapaikassa oli onnistunut. Jos jossain reissumme kohteessa kannatti olla pitempään niin nimenomaan Schwarzwaldissa kannatti.

Pitkien päivämatkojen jälkeen oli aika tehdä lyhyempiä päiväretkiä. Valikoimme retkikohteeksi Bodenseen ja Baselin eläintarhan. Bodensee eli Bodenjärvi sijaitsee Saksan, Sveitsin ja Itävallan rajalla. Matkaoppaat ja kohteessa näkyneet julisteet lupasivat Alppien siluetin näkyvän, mutta sumuisena reissupäivänä se jäi vain haaveeksi. Bodenseellä olisi ollut nähtävää enemmänkin, mutta valitsimme Autoliiton oppaan avulla kohteeksi Meersburgin järven pohjoisrannalta. Opaskirja lupasi paikan olevan yksi alueen suosituimmista ja turisteja oli paljon. Meitä oli jo aamulla paljon ja iltaa kohti väkimäärä vain lisääntyi. Saavuimme onneksi sen verran ajoissa, että saimme parkkipaikan läheltä kävelykatuja.

Meersburg jakaantuu ylä- ja alakaupunkiin. Alakaupungissa oli paljon kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Yläkaupungista löytyi niiden lisäksi uusi ja vanha linna. Ylä- ja alakaupungin välissä oli jyrkkiä portaita tai kapeita kujia, jotka yhdistivät kaupunginosat toisiinsa sekä viinitarhoja. Bodenseen pohjoisosa on viininviljelylle otollinen. Jos nyt sattuu omistamaan linnan, miksei laittaisi pihamalle viinitarhaa. Jyrkässä rinteessä ei muuta olisikaan niin helppo kasvattaa.

Lähdimme alakaupungista yläkaupunkiin portaita pitkin. Minua huimasi jo mäen juurella ajatus korkealle kapuamisesta, korkeat paikat eivät sovi minulle. Reitti oli kuitenkin tehty siten, ettei siinä korkeanpaikankammoiselle ollut vaikea kulkea. Puusto portaikon vieressä oli niin tuuheaa, että tuntui kuin puistossa olisi kävellyt. Kuntohan siinä nousussa loppui, mutta mäen päälle päästiin. Ostimme liput ja lähdimme linnakierrokselle yhteen Saksan vanhimmista linnoista.Meitä huvitti ajatus siitä, että aikoinaan Hakkapeliitat olivat jääneet linnan muurien ulkopuolelle ja nyt me valloitimme linnan maksua vastaan.

Linnassa kuljettiin ennalta määrättyä reittiä pitkin ja saimme kartan, jolla pystyimme hahmottamaan tilojen käyttötarkoitusta paremmin. Kierros olikin mielenkiitoinen: linnassa oli työnäytöksiä ja soittoa ja muutakin elämää. Saimme miekkailuoppia, näimme kirjurin ja harpunsoittajan. Myös Bodenseelle aukeavat maisemat sekä linnan pieni puutarha olivat mieleenpainuvat.

Pasta carbonara - jäätelöstä!

Linnakierroksen jälkeen kävimme kiertelemässä ylä-ja alakaupungin kujilla ja poikkesimme myös muutamaan turistikauppaan. Meitä oli alkanut kiinnostamaan käkikellon hankinta ja kartoitimme valikoimaa ja hintatasoa. Kävimme myös hyvin tylsässä viinimuseossa katsomassa isoa viinitynnyriä. Ihmettelimme, miksi Autoliiton opas erikseen suositteli museota, meitä se ei liiemmin kiinnostanut. Jalkaisin vietetyn päivän jälkeen tuntui taas hyvältä ajatukselta istahtaa auton penkille ja jatkaa matkaa viinitarhojen läpi majapaikkaamme.

Baselin eläintarha

Akvaarioharrastuksemme vie meidät monesti reissuillamme eläintarhoihin, mutta tällä kertaa lähdimme virtahepojen perässä Sveitsiin Baselin eläintarhaan. Aivan päivän aluksi poikkesimme ostamaan matkamuistoksi käkikellon Tribergistä ja jatkoimme matkaa sieltä kohti Sveitsiä. Onneksi navigaattorimme tunsi myös pikkutiet, sillä reittimme meni todella pieniä kärrypolkuja pitkin eteenpäin. Toivoimme, ettei kapealla tiellä tulisi vastaantulijoita, eikä tie ollutkaan vilkasliikenteinen. Muutamien kilometrien päästä pääsimme isommalle tielle ja turistibussejakin ja -palveluita alkoi taas näkyä. Lopulta matka jatkui ruuhkaista moottoritietä pitkin. Sveitsin rajalla luulimme joutuvamme rajamuodollisuuksiin, mutta kyse olikin moottoritiemaksun perimisestä. Meidän kohdalla kyse oli jo enemmänkin ryöstöstä, sillä maksu oli lähemmäs 40 euroa ja kulkisimme moottoritietä vain muutamia kilometrejä. Olimme maksusta niin häkeltyneitä, ettemme hoksanneet kysyä, olisiko ollut jotain muuta reittiä tai vaihtoehtoa. Autollani saa ajaa tämän vuoden ilmaiseksi Sveitsissä. Liput eläintarhaan olivat onneksi kohtuuhintaiset ja pysäköintikin oli melko edullista.

Olimme ottaneet edellisenä iltana selvää Baselin eläntarhan lajistosta ja virtahepojen lisäksi pääsisimme moikkaammaan sarvikuonoja, kirahveja ja norsuja. Odotimme myös apinoiden näkemistä, niiden touhuja kun olisi hauska seurata. Ensimmäiseksi kävimme kuitenkin katsomassa eläintarhan akvaario-osaston. Se ei ollut missään tapauksessa huono, mutta minusta ei myöskään erityisen hieno. Arviooni saattaa vaikuttaa se, että tämän vuoden puolella vierailimme todella hienossa Dallas aquariumissa.  Mainitsemisen arvoista on se, että kivikaloja oli esillä. Niitä näkee yleensä harvemmin.

Seuraavana suuntasimme kohti virtahepoja, jotka olivat parhaillaan uimassa. Eläinten koosta ei oikein saanut selvää, mutta kovaa tuhinaa ne pitivät. Katselua haittasi jonkin verran heinät ja kaislat, joiden katveeseen eläimet jäivät. Tarha olisikin kaivannut puutarhurin otetta myös monen muun aitauksen kohdalla. Kunhan löysi pusikon seasta raon, eläimet olivat hyvällä katseluetäisyydellä. Apinatarhat olivat vaatimattomat, mutta norsuja, savikuonoja ja leijonia oli enemmän. Satuimme vielä ruoka-aikaan paikalle, joten näkemistä pusikon katveesta riitti. Papukaijatalo oli hieno, kun linnut olivat siellä vapaana ja niiden väriloistoa pääsi ihailemaan. Haikarakin nähtiin pesimässä!

Eläintarhakierroksen päätteeksi kävimme nopeasti jäätelöllä ja jatkoimme matkaa kohti Saksaa ja Schwarzwaldia. Kuljimme nyt eri reittiä kuin menomatkalla ja matkan varrella oli tarkoitus päästä maistamaan Schwarzwaldin kakkua ja käydä syömässä. Kakkupalan hankinta ei ollutkaan piece of cake, vaan sen perässä piti käydä useammassa kahvilassa, kunnes tärppäsi. Ruokailu ei myöskään onnistunut helposti, sillä ravintolat pitivät oviaan kiinni maanantaisin tai ainakin sulkivat normaalia aikaisemmin. Saimme kuitenkin pienen kiertelyn jälkeen järjestettyä mainiot schnitzelit kyläravintolasta.

Schwarzwaldin tummat metsät, serpentiinitiet ja käkikellot oli aika jättää taakse ja aloittaa kotimatka. Vaikka auton keula käännettiin pohjoista kohti, oli vielä edessä reilun kahden tuhannen kilometrin ja useamman päivän taival. Niistä jatkan seuraavassa osassa.

Rundreise Teil 2: Harzista Schwarzwaldiin

Toisen reissupäivän aamuna heräsimme raikkaaseen vuoristoilmaan ja aurinkoiseen keliin (katso, miten tänne päädyttiin tästä). Aamut ovat valkeita myös Euroopassa ja harvassa majapaikassamme oli pimentävät verhot. Pääsimme siis aikaisin liikenteeseen. Tarkoitus oli ajella hetki ja löytää jokin aamupalapaikka matkan varrelta. Navigaattorista valitsimme ehdotettua pitemmän reitin ja pääsimmekin taas serpentiiniteille ajelemaan. Luulimme, että olemme jo laskeutuneet tarpeeksi ja olisimme pohjalla, kun reitin varrella rupesi näkymään järvimaisemia. Kyse olikin vesipadosta, joten matkaa alaspäin oli vielä edessä. Vesipato tarjosi kuitenkin mukavan pysähdyspaikan ja päivän ensimmäisen jalkautumisen maastoon.



Osterode

Muutaman kilometrin päästä padolta löytyi ensimmäinen isompi kylä. Meillä oli aamupala syömättä ja taas pysähdyttiin, Osterodeen. Kaupungissa oli markkinapäivä ja hulina sen mukainen. Löysimme aivan ytimestä kirkon vierestä konditorein, johon aioimme poiketa. Mutta, mutta, vain käteinen kelpaa! Suomessa emme käytä pääsääntöisesti palveluita, joissa kortti ei käy ja meinasimme vielä tässä vaiheessa matkaa tehdä samat johtopäätökset Saksassa. Siellä ei vaan missään muuallakaan muoviraha käy, joten oli pakko taipua.  Kahvilan tarjooma oli huikea, leivonnaisia, sämpylöitä, kakkuja ja pullia oli useampaa sorttia. Hinta oli noin puolet siitä, mitä kotimaassa maksaisimme. Suolapalan lisäksi meidän oli otettava myös makeat leivonnaiset.

Aamupäivän pysädysten jälkeen oli matkaa jatkettava Frankfurtin kautta kohti Schwarzwaldia autobahnia pitkin. Tällä kertaa maisemat moottoritien varressakin olivat mielenkiintoisia: nousuja, laskuja ja peltomaisemia. Frankfurtin pilvenpiirtäjien siluettikin nähtiin, mutta itse kaupunki ohitettiin niin nopeasti kuin pystyttiin. Mannheimissa liikenne alkoi tökkiä tietyön ja ilmeisesti mustan pilven vuoksi. Kaupungissa oli iso tulipalo ja savupilvi näkyi Hockenheimin formularadalle saakka.

tämä jo vähän pelotti

Illalla retkikuntamme saavutti reitin eteläisimmän tukikohdan. Olimme Gutachissa Blumbauernhofissa ja yövyimme siellä muutaman yön. Maatilamajoitus osui nappiin, paikka oli viehättävä niin ulkoa kuin sisältäkin. Sen jälkeen kun saatiin tavarat kannettua sisään, lähdimme tutustumaan lähipaikkoihin.

voisiko majapaikan näkymiltä muuta enää odottaa

Gutach ja sen vieressä oleva Hornberg linnoineen olivat mukavanoloisia pikkukaupunkeja. Schwarzwaldin tummat kuusimetsät ja jyrkät rinteet kohosivat ympärillemme. Olimme jo Harzissa nauttineet huimista maisemista, mutta Schwarzwald veti minusta kuitenkin pitemmän korren. Matkaoppaissa sanottiin, että tällä seudulla perinteet ovat kunniassa ja sen näki monessa paikassa. Talot olivat rakennettu perinteisellä kaavalla, käkikellot kukkuivat siellä täällä ja maaseutu tuli lähelle.

Hornberg

Näitä maisemia pitäisimme muutaman päivän tukikohtanamme ja tekisimme lyhyempiä päiväretkiä lähiseuduille. Niistä sitten enemmän kolmannessa osassa.



Rundreise Teil 1 - Valmisteluja, ajamista ja lopulta currywurstia Harz vuoristossa

Unelmat, suunnitelmat ja alkuvalmistelut

Juhannuksen alla pääsimme vihdoin lompsimaan reiluksi viikoksi kesälomalle ja meidän kohdalla se tarkoitti noin viiden tuhannen kilometrin rengasmatkaa Eurooppaan. Reittisuunnitelma rakennettiin edullisten yöpaikkojen mukaan ja varasimme laivaliput sekä majapaikat toukokuun aikana. Tiukan työaikataulun vuoksi ehdimme tehdä vain vähän muita retkisuunnitelmia, joten paikalliskohteemme valikoituivat sään ja innostuksen mukaan reissun edetessä. Apuna matkalla meillä oli Autoliiton oppaat ja kultani iPhoneen ostettu Sygicin navigaattori.



Tekojärvi ja pato Harz vuoristossa

Vielä alustavia lomasuunnitelmia tehdessämme mietimme vaihtoehtoja loman toteuttamiseksi: lentää ja vuokrata auto, mennä laivalla suoraan Saksaan tai käyttää Ruotsin tai Tanskan lauttayhteyksiä Saksaan. Jokainen vaihtoehto mietittiin läpi ja aina päädyimme siihen, että mukavinta olisi ottaa oma auto laivalle ja mennä Tukholmaan ja ajaa tietä ja siltoja pitkin Saksaan. Yksi oman auton eduista on se, että tavarat kulkevat vaivattomasti mukana. Voi olla rantasandaalit, lenkkarit, kumpparit ja korkkarit mukana. Me pidämme Ruotsista paljon ja laivalla on ollut aina mukava matkustaa.

Puolitoista viikkoa aikaa ja hirveän pitkä reitti! Tiesimme, että näitä kommentteja kuulemme samantien, kun kerromme aikeistamme. Kyllähän se kilometrien määrä arvelutti meitäkin, näin pitkiä peräkkäisiä päivätaipaleita emme ole koskaan kokeneet, emme lapsena perheidemme asuntovaunumatkoilla, emmekä kahdestaan tekemillämme rengasmatkoilla. Matka oli pitkä ja välillä puuduttavakin. Toisaalta saksalaisilla moottoriteillä huristeltiin kovilla nopeuksilla, mikä tietysti nopeutti matkantekoa. Meillä on myös ollut tapana jakaa päivän kilometrit aamupäivän ja illan osuuteen. Päivän voi sitten viettää retkikohteeseen jalkautuen. Näin jälkeenpäin ajateltuna jokainen ajettu kilometri oli kaiken vaivan arvoinen.

Kolmården akvaario

Etelään teki mieli, jossain pitäisi yöpyä

Suunnittelmimme matkan niin, että alussa ja lopussa kulkisimme pitempiä matkoja ja keskivaiheilla Etelä-Saksassa meillä olisi lepopäiviä. Laivalta ajoimme Kolmårdenin akvaarion kautta Lundiin, jossa yövyimme. Seuraavana päivänä reittimme jatkui Tanskan kautta Saksaan. Pitkän ajomatkan iloina oli Tanskassa syödyt smörrebrödit. Kaatosateessa kiiruhdimme huoltoaseman vieressä olleeseen pikaruokalaan ja sieltä löytyi ihan kelpo leivät. Ne olivat varmasti hyvin pitkälle konseptoidut, mutta herkulliset täytteet ja maku olivat täsmälleen samat kuin voileipäkurssilla opetettiin. Mitähän ABC:lle pysähtyneet tanskalaiset ajattelevat kotimaamme tienvarsisapuskoista?

Saksan rajan ylityksen jälkeen päästiin vauhtiin, kunnes Hampurin ruuhkat tulivat vastaan. Meillä ei ollut ihmeemmin aikaa pysähdellä, mutta illan katveessa pääsimme pois moottoritieltä ja serpentiinitie Harz vuoristossa sijaitsevaan majapaikkaan alkoi. Maisemat olivat todella vaikuttavat ja olihan se jännittävää kiemurrella mutkaista tietä pitkin. Ehdimme moneen kertaan jo ajatella, että kohta olemme nousseet tarpeeksi, mutta sitten tulikin alamäki ja kohta perään ylämäki.

Yövyimme Altenaussa Drei Bärenissä. Yöpyminen maksoi 29 euroa ja rahalle sai vastineeksi tilavan huoneen omalla kylppärillä ilman aamupalaa. Altenaun kylä oli erittäin viehättävä: saksalaiseen tapaan talot olivat rakennettu lähelle kylän mutkittelevaa päätietä ja puutarhat olivat täydessä kukkaloistossaan. Kylää ympäröivät rinteet, metsät ja niityt loivat mahtavat puitteet.

Kyläkierroksen jälkeen oli aika ottaa tuntumaa saksalaiseen elämänmenoon. Hotellimme vieressä oli hassunkurinen ravintola ja kävimme sielä iltapalalla. Turisteja on liikenteessä enemmän hiitokaudella ja ravintolassa ei meidän lisäksemme ollut kuin pari paikallista asukasta. Listalta valitsimme currywurstit, kun ajattelimme annoksen hintansa vuoksi olevan pieni iltapalaksi sopiva satsi. Näin otimme tuntumaa myös saksalaiseen ravintolaan: hinnat ovat halvat, annokset vähintään riittävän suuret ja suolaa on paljon!

Terveisiä kesälomalta, Rundreise!

Ruokablogissa ollaan vietetty viime päivinä kesälomaa ja postaukset ovat tulleet ajastettuina. Vieläkin menee jokin aika lomasta toipuessa, töitä tehdessä ja uutta lomaa valmistellessa, mutta päivitän blogiani näin kesälläkin, harvakseltaan tosin.



Autoliiton matkaoppaat olivat kovassa käytössä

Teimme jo tämän vuoden toisen rengasmatkan (kertomus meidän Amerikan roadtripistä löytyy täältä) ja tällä kertaa matkaa taitettiin omalla autolla lähinnä Saksassa. Minulle tällainen autoloma on ollut pitkään haaveissa ja sitkeällä taivuttelulla sain myös kultani innostumaan. Matka oli hieno kokemus, vaikka autossa tulikin istuttua tovi jos toinenkin.

Bodenseen rannoilta löytyi uutta ja vanhaa rinnetaloa ja -linnaa.

Pyrimme käytännön syistä välttämään isoja kaupunkeja ja reittimme koostuikin useista pikkukylistä ja niistä löytyneistä pikkuihmeistä. Nautimme Autobahnien kovasta vauhdista ja välillä suhailimme serpentiiniteitä ylös ja alas. Palaan myöhemmin blogissani matkan antiin tarkemmin.

Schwarzwald tarjosi meille monenlaisia maisemia!

Key Lime Pie eli limettipiiras

Amerikanmatkan parhaita makeita makumuistoja oli Starbucksin lemon loaf (joka inspiroi leipomaan sitruunakakun) ja Key Lime Pie, jota söinkin jälkkäriksi aina, kun siihen tarjoitui mahdollisuus. Limettipiirakkaa tarjottiin myös juustokakkuversiona, mutta minusta torttu oli parempi ja nimenomaan niin, että siinä on creme fraichea päällä. Vaihtoehtona päälliselle olisi kermavaahto tai marenki, mutta ranskankerman happamuus sopii hyvin muuten todella makealle piirakalle. Minusta piirakka on sellaisenaan jo kaunis, eikä se välttämättä tarvitse päällistä lainkaan.

Ohjeen pohjana on Maku-lehden Key Lime Pie ja päällinen on mukailtu amerikkalaisista lähteistä. Amerikkalaiset tekevät muhkeamman version kakusta, jossa pohja nousee korkeammalle ja täytettä on reilusti. Minulle sattui tätä tehdessäni limetiksi melko mehuttomat versiot. Olikin hyvä, että kultani oli kaupassa ennakoinut ja ostanut ylimääräistä. Löytyykö Suomesta aitoja pikkulimettejä eli key limejä?

Tarpeet pohja:

200 g digetivekeksejä
100 g sulatettua voita
2 rkl sokeria (käytin ruokosokeria)

Tarpeet limettitäyte:

3 kpl luomu limettiä
6 kpl keltuaista
400 g kondensoitua makeutettua maitoa säilykepurkista
1 rkl vaniljasokeria

Tarpeet päällinen:

1 prk ranskankermaa
2-3 rkl pölysokeria
1 luomu lime halutessasi

Teko-ohje:

Laita uuni lämpeämään 150 asteeseen. Tee pohja murskaamalla keksit esim. monitoimikoneessa. Lisää voisula ja sokeri. Sekoita tasaiseksi.

Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija 24 cm) leivinpaperilla ja kaada keksiseos vuoan pohjalle. Levitä keksiseosta reunoille ja tasaisesti vuoan pohjaan lusikan avulla. Paista pohjaa 150 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Jätä pohja odottamaan täytettä. Säädä uunin lämpö 175 asteeseen.

Valmistele täyte: Pese limet ja raasta niiden kuorta 2 tl. Purista limeistä 1 dl mehua. Erottele munista keltuaiset. Valkuaisista voit tehdä esim. marenkia tai munakkaan. Vatkaa keltuaiset ja tiivistemaito vaahdoksi. Jatka vatkaamista ja valuta joukkoon desilitra limemehua. Lisää kuoriraaste ja vaniljasokeri, sekoita. Kaada täyte pohjan päälle.

Kypsennä limettitorttua uunissa (175 asteessa) noin vartti, kunnes se on hyytynyt. Jäähdytä piiras ja nosta se jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Sekoita pölysokeri ranskankerman joukkoon. Voit tarjoilla makeutetun ranskankerman erikseen tai levittää sen tarjoilua odottavan piirakan päälle. 

Terveisiä Teksasista - osa 4. Houston Space Center

Houston oli Texasin rengasmatkamme eteläisin piste ja tämän matkasarjan viimeinen osa. Meillä oli tavoitteena nähdä siellä "Houston Houston we have a problem"-avaruuskeskus ja PGA Tourin Shell Houston Open golfkisa. Lopulta flunssan vuoksi jälkimmäiseen tapahtumaan osallistui vai matkaseurueemme toinen osapuoli.

Minulle visiitti avaruuskeskuksessa oli toinen ja edelleenkin se tuntui käymisen arvoiselta. Olemme nähneet osia Space Centerin näyttelystä Tukholman tekniikan museossa ja Göteborgin Universeumissa, mutta nyt näimme sen koko komeudessaan.

Meillä oli koko päivä aikaa Space Centerissä ja ehdimme katsoa kaikki tarjolla olleet kohteet. Lasten Angry Birds Space maailmaa ihailimme ja kiittelimme Rovion menestystä. Astronauttien työtä ja kuulentoja esitellään monelta kantilta. Amerikkalaiset ovat syystäkin ylpeitä avaruushistoriastaan, mutta myös epäonnistumiset kerrottiin (esim Challengerin onnettomuus).  Tältä vierailukerralta jäi erityisesti mieleen, että yhteistytä muiden maiden kanssa korostettiin.

Reilun tunnin jonotuksen jälkeen lähdimme opastetulle kierrokselle Johnson Space Centerin puolelle, joka on Nasan virkamiesten työpaikka. Turistit pääsevät sinne vain opastettujen retkien mukana. Matkan varrelle jäi useita Nasan toimistorakennuksia, teknisiä tiloja ja muita työtiloja, joissa ei ulkoapäin katsottuna ollut muuta ihmeteltävää kuin tylsä arkkitehtuuri. Nauhalta tuleva opastus oli kuitenkin mielenkiintoinen ja matkan varrella ei ehtinyt pitkästyä. Tram tourin ohjelmaan kuuluva Mission Control Center jäi  näkemättä (taas) sisältä päin: turisteja ei päästetä sinne vierailulle, jos samaan aikaan on jokin Houstonin panosta vaativa operaatio käynnissä.

Opastetulla kierroksen kohokohta oli jalkautumin Saturn V raketin luokse ja astronauttien harjoituskeskukseen. Siinä missä astronautit joutuvat toimimaan avaruudessa ahtaissa tiloissa, on Saturn V raketti ihmisen mittakaavassa valtavan kokoinen. Kyljellään köllöttäneen raketin pituus on yli 100 metriä. Meille annettiin vartti aikaa tutustua rakettiin ja näyttelyyn, jossa kerrottiin Apollo-ohjelmista ja avaruudesta ylipäänsä. Aikaa olisi voinut olla enemmänkin!

Harjoituskeskuksessa oli esillä mm. avaruusaseman moduleita, joilla astronauttien työskentelyoloja avaruudessa harjoitellaan ja testataan. Näytillä oli myös avaruusautoja, joista villein malli muistutti kahdeksalla "jalallaan" hämähäkkiä.

Avaruuskeskuksen perusnäyttelyssä on esillä astronauttien vaatetusta ja avaruudessa tarvittavia työkaluja ja tarvikkeita. Tekniikkaa on paljon esillä ja näyttely on todella havainnollinen, ei tarvitse olla raketti-insinööri ymmärtääkseen, mitä näkee. Keskuksessa on esillä mm. malli Skylab avaruusasemasta ja aito avaruuskapseli. Kuukiveäkin päästiin kokeilemaan omin sormin ja valokuvat otettiin avaruuskypärät päässä. Kävimme myös kuuntelemassa kaksi luentoa, joista toinen käsitteli astronauttien arkea avaruusasemalla ja toinen "Mission to Marsia". Tiukasta asiapitoisuudesta huolimatta luennot olivat myös viihdyttäviä. Marsista ei ole kuulemma vielä löytynyt pieniä vihreitä miehiä.

Kaksi asiaa jäi vielä  Space Centeristä kokematta: Mission Control Center ja nestemäisellä typellä jäädytetty jätski. Molemmat olivat suljettu tälläkin vierailulla, mutta täältä tullaan taas uudelleen.

Terveisiä Teksasista, osa 3 San Antonio Sea World

Teimme Yhdysvaltojen lomamatkallamme neljän päivän rengasmatkan Dallasista San Antonion kautta Houstoniin. Välimatkat olivat melko pitkiä, mutta onnistuimme välttämään pahat ruuhkat ja matka sujui joutuisasti. Ruuhkien vuoksi matka-aikaan voi tulla useita lisätunteja.

San Antoniossa määränpäämme oli Sea World, jonne halusimme tutustua jo pelkästään oman akvaarioharrastuksemme vuoksi. Ennen merimaailmaa pysähdyimme San Marcosin outletissä. Se ajansäästö mikä voitettiin ruuhkattomassa ajomatkassa, otettiin sitten takaisin outletissä kiertelemällä. Minulla oli tarkoituskin uudistaa vaatekaappia ja juuri nämä outletit olivat siihen tarkoitukseen sopivia paikkoja.

Sea Worldissä ei ollut vielä alkanut kesäsesonki ja kävijämäärä oli maltillinen. Aloitimme vierailun merimaailmassa vähän porttien aukeamisen jälkeen ja lopetimme sen hieman ennen porttien sulkeutumista. Kaikki palvelut eivät olleet vielä auki hiljaisemman sesongin vuoksi, mutta enemmänkin se tarkoitti sitä, että myyntikojuja oli vähemmän. Vesisuksishow olisi ollut vasta toukokuusta alkaen ja se meiltä jäi näkemättä.

Sea Worldissä oli muutamia huvipuistolaitteita ja Sesame Street alue pikkulapsille. Meille aikuisille (sopivat toki myös lapsille) tarjolla oli useampia show-esityksiä, joissa päätähtinä olivat valaat, delfiinit ja muut Sea Worldin eläimet. Juuri nämä showt olivat niitä, joiden takia Sea Worldiin kannatti mennä ja kallis, noin viidenkymmenen taalan, lippu maksaa. Kala- ja koralliakvaariot eivät olleet täällä mitenkään ihmeellisiä: melko tavallisia kaloja ja paljon muovikoralleja.

Amerikkalaiseen tapaan esitykset oli laadittu perusteellisesti ja viihdyttävästi. Vastaavaa en ole nähnyt missään muualla. Siinä missä Särkänniemen delfiinit ovat taidokkaita temppuilijoita, amerikkalaiset delfiinit osaavat vähemmän, mutta esityksen kokonaisuus valoineen, äänineen ja muine elementteineen on ihan omaa luokkaansa. Merileijonaesityksessä yksistään lavasteet ja alkulämmittelijänä toiminut stand-up koomikko olivat erittäin vakuuttavia. Näimme esityksissä mm.maitovalaita, delfiinejä, miekkavalaita ja delfiinejä.

Mieleenpainuvin show oli palkintojakin voittanut Azul, jossa näyttämölle marssitettiin delfiineiden ja valaiden lisäksi yksi koomikko, akrobaatteja, lintuja, taitouimareita ja uimahyppääjiä. Yksistään papukaijaparven lento katsomossa oli kaunista katsottavaa, kun siipien alapuoli loisti värikkäänä.

Terveisiä Texasista - Osa 2 Dallas World Aquarium

Yleensä lomamatkalla käymme aina akvaariossa tai eläintarhassa. Eläinten katselu on hauskaa ja rentouttavaa puuhaa. Samalla saamme vinkkejä myös omien kotiakvaarioiden sisustamiseen ja hoitoon. Edellisellä Dallasin reissullani akvaario oli suljettuna remontin vuoksi, mutta tätä kannatti odottaa.

Dallas World Aquarium  on paras näyttely, jonka olemme kokeneet: Amerikkalaiseen tapaan näyttely oli rakennettu viimeisen päälle hienosti. Erityisen vakuuttuneita olimme merivesialtaista, jotka oli tehty maantieteellisten alueiden mukaan. Altaita oli moninkertainen määrä siihen nähden, mitä olemme aikaisemmin nähneet. Muovikoralleja ei näkynyt missään, mutta aitoja versioita oli runsaasti kirkkaissa väreissä esillä. Hai- ja rauskualtaan läpi pääsi kävelemään putkea pitkin ja katsottavaa riitti sielläkin. Merihevosia oli lukuisia ja useammassa pienemmässä altaassa. Cyanoa (sinilevää) tai aiptasiaa (meriakvaariossa haitallinen ja ikävännäköinen koralli) ei liiemmin näkynyt, joten merivesiharrastajatkin pystyivät kiertämään näyttelyn ilman kämmenpohjien hikoamista.

Yllätys oli se, että Dallas World Aquariumissa oli nähtävillä paljon nisäkkäitä, lintuja ja kasveja. Jo ennen lipunmyyntiä nousimme mutkittelevaa liuskaa pitkin kasvien ja lintuhäkkien lomassa ylöspäin. Näyttely itsessään alkoi yläkerrasta, vesiputousten ylätasanteelta valuen sieltä alaspäin merenpohjaa kohti. Matkalla nähtiin apinoita, laiskiaisia, papukaijoja ja muita lintuja, osa vapaasti lentäen. Kevät oli tullut myös näyttelyyn ja linnuilla oli pesimäpuuhat mielessä. Erikoisin nisäkäs oli kokonaan vedessä elävä merilehmä (manatee), joka asui suuressa jokialtaassa.

Makeanveden kaloja, mm. piraijoita, ja matelijoita oli myös esillä. Sammakkopuolelta oli edustettuna ne "tavalliset" lajit, joita näkee joka näyttelyssä, mutta isossa näyttelyssä tietysti tulee uusiakin tuttavuuksia vastaan. Jokaisesta lajista oli asianmukaiset opasteet esillä, mutta keskityimme enemmänkin eläinten ja kasvien ihailuun.

Akvaariovierailu oli yksi loman tähtihetkistä, toivottavasti pääsemme uudelleen!