Minulle kirja toi jo heti ensimmäisiltä sivuiltaan mieleen lämpimät kesät lapsuudesta. Kirjan reseptit nimittäin alkoivat kotiviilin teolla ja sitä minä olen tehnyt koulun kesälomalla äidin opastuksella. Muistan, että viilin teko oli jännää, kun ukkonen pilasi viilinkin. Kanelin ja sokerin tai talkkunan kanssa onnistunut viilisatsi maistui mainiolta.
Reseptien aarteet kirjan kauniit kuvat on ottanut Lasse Lecklin. Tutkin mielenkiinnolla kuvissa käytettyjä astioita ja aterimia, jotka olivat tuttuja ja kotoisia. Kuvituksessa on myös kirjoittajan äidin maalauksia ja kuvia perhealbumista. Mielenkiintoinen lisä on käsinkirjoitetut tai keittokirjasta napsitut mummon vanhat reseptit. Yksityiskohtana on junalippuun kirjoitettu kauralastuohje. Eikä se ihan tavallista tavallisin kauralastuohje olekaan.
Kirjan reseptiikka pitää sisällään niin joulun kuin pääsiäisen, mutta myös vuodenaikojen tuomat sesongit on huomioitu. Ohjeet löytyvät alkuruoista jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Reseptit on kirjoitettu napakasti ja selkeästi. Reseptien aarteet kirjasta voi ammentaa ohjeita niin aloitteleva kokki kuin nostalgiannälkään ohjeita hakeva kokeneempikin keittäjä.
Kirjan myötä minun oli mukava palata omien ruokamuistojeni äärelle. Kiitokset Gummerukselle ja Blogatille mahdollisuudesta tutustua Reseptien aarteet-kirjaan.
Kotitekoisen viilin teen niin, että laitan kukkurallisen ruokalusikan kaupan viiliä noin kahden desilitran kippoon ja kaadan päälle maitoa vajaa 2 dl. Sekoitan viilinsiemenen ja maidon ja annan olla huoneenlämmössä hämärässä paikassa seuraavaan päivään. Lopuksi viili saa jäähtyä jääkaapissa.
