Mitä tulee keittiöhommiin, niin erikoista on se, etten ole aikaisemmin omistanut, enkä juurikaan edes käyttänyt, valkosipulipuristinta. Minusta se on ollut ihan turha, kun veitsellä saa sekä murskaa että silppua. Kokemukseni mukaan myös pusertimen peseminen on oma taiteenlajinsa. Sellaisen hankinta on kuitenkin vähän kutkutellut; valkosipuli on yksi lempiraaka-aineistani ja pohjimmiltani olen näissä keittiöhommissa välineurheilija.
Olen laittanut itselleni tähän blogiharrastukseen pieniä välitavoitteita ja sitä mukaa, kun ne ovat täyttyneet, olen palkinnut itseni. Oli aika ostaa palkinnoksi valkosipulipuristin. Kävimme puserrinkaupoilla Stockmannilla ja loppukilpailuun pääsi neljä eri vaihtoehtoa. Oli pitävää kahvaa ja irroitettavia osia, halpaa ja kallista. Valitsin lopulta Jamie Oliverin jykevän pusertimen, jolla onnistuisi tehdä myös viipaleita. Puristimen pitäisi käyttöohjeen mukaan tehdä jälkeä myös kuorimattomista kynsistä. Hintaa komeudelle tuli 26,90 ja valintapäätöstä auttoi huomattavasti Stockan helmikuun tarjouskuponki-kampanja.
Pakkohan uuta vempelettä oli heti kokeilla. Kuorimattomista kynsistä tulee valkosipulimuussia ja hävikkiä niin viipalointipuolella kuin puserruspuolella. Kuorituista kynsistä tulee melko hyviä viipaleita ja mehukasta muussia. Edelleen aika paljon hävikkiä. Ja se pesu, isotöistä valkosipulin kaivelua terien välistä, mutta pesukone onneksi hoiti viimeistelyn mallikkaasti. Tositoimiin puserrin päätyi, kun "erikoisinta, mitä et ole koskaan tehnyt" -teeman mukaisesti tein eilen elämäni ensimmäistä kertaa perusrisottoa. Siitä lisää myöhemmin.
