Rundreise Teil 2: Harzista Schwarzwaldiin

Toisen reissupäivän aamuna heräsimme raikkaaseen vuoristoilmaan ja aurinkoiseen keliin (katso, miten tänne päädyttiin tästä). Aamut ovat valkeita myös Euroopassa ja harvassa majapaikassamme oli pimentävät verhot. Pääsimme siis aikaisin liikenteeseen. Tarkoitus oli ajella hetki ja löytää jokin aamupalapaikka matkan varrelta. Navigaattorista valitsimme ehdotettua pitemmän reitin ja pääsimmekin taas serpentiiniteille ajelemaan. Luulimme, että olemme jo laskeutuneet tarpeeksi ja olisimme pohjalla, kun reitin varrella rupesi näkymään järvimaisemia. Kyse olikin vesipadosta, joten matkaa alaspäin oli vielä edessä. Vesipato tarjosi kuitenkin mukavan pysähdyspaikan ja päivän ensimmäisen jalkautumisen maastoon.



Osterode

Muutaman kilometrin päästä padolta löytyi ensimmäinen isompi kylä. Meillä oli aamupala syömättä ja taas pysähdyttiin, Osterodeen. Kaupungissa oli markkinapäivä ja hulina sen mukainen. Löysimme aivan ytimestä kirkon vierestä konditorein, johon aioimme poiketa. Mutta, mutta, vain käteinen kelpaa! Suomessa emme käytä pääsääntöisesti palveluita, joissa kortti ei käy ja meinasimme vielä tässä vaiheessa matkaa tehdä samat johtopäätökset Saksassa. Siellä ei vaan missään muuallakaan muoviraha käy, joten oli pakko taipua.  Kahvilan tarjooma oli huikea, leivonnaisia, sämpylöitä, kakkuja ja pullia oli useampaa sorttia. Hinta oli noin puolet siitä, mitä kotimaassa maksaisimme. Suolapalan lisäksi meidän oli otettava myös makeat leivonnaiset.

Aamupäivän pysädysten jälkeen oli matkaa jatkettava Frankfurtin kautta kohti Schwarzwaldia autobahnia pitkin. Tällä kertaa maisemat moottoritien varressakin olivat mielenkiintoisia: nousuja, laskuja ja peltomaisemia. Frankfurtin pilvenpiirtäjien siluettikin nähtiin, mutta itse kaupunki ohitettiin niin nopeasti kuin pystyttiin. Mannheimissa liikenne alkoi tökkiä tietyön ja ilmeisesti mustan pilven vuoksi. Kaupungissa oli iso tulipalo ja savupilvi näkyi Hockenheimin formularadalle saakka.

tämä jo vähän pelotti

Illalla retkikuntamme saavutti reitin eteläisimmän tukikohdan. Olimme Gutachissa Blumbauernhofissa ja yövyimme siellä muutaman yön. Maatilamajoitus osui nappiin, paikka oli viehättävä niin ulkoa kuin sisältäkin. Sen jälkeen kun saatiin tavarat kannettua sisään, lähdimme tutustumaan lähipaikkoihin.

voisiko majapaikan näkymiltä muuta enää odottaa

Gutach ja sen vieressä oleva Hornberg linnoineen olivat mukavanoloisia pikkukaupunkeja. Schwarzwaldin tummat kuusimetsät ja jyrkät rinteet kohosivat ympärillemme. Olimme jo Harzissa nauttineet huimista maisemista, mutta Schwarzwald veti minusta kuitenkin pitemmän korren. Matkaoppaissa sanottiin, että tällä seudulla perinteet ovat kunniassa ja sen näki monessa paikassa. Talot olivat rakennettu perinteisellä kaavalla, käkikellot kukkuivat siellä täällä ja maaseutu tuli lähelle.

Hornberg

Näitä maisemia pitäisimme muutaman päivän tukikohtanamme ja tekisimme lyhyempiä päiväretkiä lähiseuduille. Niistä sitten enemmän kolmannessa osassa.



Rundreise Teil 1 - Valmisteluja, ajamista ja lopulta currywurstia Harz vuoristossa

Unelmat, suunnitelmat ja alkuvalmistelut

Juhannuksen alla pääsimme vihdoin lompsimaan reiluksi viikoksi kesälomalle ja meidän kohdalla se tarkoitti noin viiden tuhannen kilometrin rengasmatkaa Eurooppaan. Reittisuunnitelma rakennettiin edullisten yöpaikkojen mukaan ja varasimme laivaliput sekä majapaikat toukokuun aikana. Tiukan työaikataulun vuoksi ehdimme tehdä vain vähän muita retkisuunnitelmia, joten paikalliskohteemme valikoituivat sään ja innostuksen mukaan reissun edetessä. Apuna matkalla meillä oli Autoliiton oppaat ja kultani iPhoneen ostettu Sygicin navigaattori.



Tekojärvi ja pato Harz vuoristossa

Vielä alustavia lomasuunnitelmia tehdessämme mietimme vaihtoehtoja loman toteuttamiseksi: lentää ja vuokrata auto, mennä laivalla suoraan Saksaan tai käyttää Ruotsin tai Tanskan lauttayhteyksiä Saksaan. Jokainen vaihtoehto mietittiin läpi ja aina päädyimme siihen, että mukavinta olisi ottaa oma auto laivalle ja mennä Tukholmaan ja ajaa tietä ja siltoja pitkin Saksaan. Yksi oman auton eduista on se, että tavarat kulkevat vaivattomasti mukana. Voi olla rantasandaalit, lenkkarit, kumpparit ja korkkarit mukana. Me pidämme Ruotsista paljon ja laivalla on ollut aina mukava matkustaa.

Puolitoista viikkoa aikaa ja hirveän pitkä reitti! Tiesimme, että näitä kommentteja kuulemme samantien, kun kerromme aikeistamme. Kyllähän se kilometrien määrä arvelutti meitäkin, näin pitkiä peräkkäisiä päivätaipaleita emme ole koskaan kokeneet, emme lapsena perheidemme asuntovaunumatkoilla, emmekä kahdestaan tekemillämme rengasmatkoilla. Matka oli pitkä ja välillä puuduttavakin. Toisaalta saksalaisilla moottoriteillä huristeltiin kovilla nopeuksilla, mikä tietysti nopeutti matkantekoa. Meillä on myös ollut tapana jakaa päivän kilometrit aamupäivän ja illan osuuteen. Päivän voi sitten viettää retkikohteeseen jalkautuen. Näin jälkeenpäin ajateltuna jokainen ajettu kilometri oli kaiken vaivan arvoinen.

Kolmården akvaario

Etelään teki mieli, jossain pitäisi yöpyä

Suunnittelmimme matkan niin, että alussa ja lopussa kulkisimme pitempiä matkoja ja keskivaiheilla Etelä-Saksassa meillä olisi lepopäiviä. Laivalta ajoimme Kolmårdenin akvaarion kautta Lundiin, jossa yövyimme. Seuraavana päivänä reittimme jatkui Tanskan kautta Saksaan. Pitkän ajomatkan iloina oli Tanskassa syödyt smörrebrödit. Kaatosateessa kiiruhdimme huoltoaseman vieressä olleeseen pikaruokalaan ja sieltä löytyi ihan kelpo leivät. Ne olivat varmasti hyvin pitkälle konseptoidut, mutta herkulliset täytteet ja maku olivat täsmälleen samat kuin voileipäkurssilla opetettiin. Mitähän ABC:lle pysähtyneet tanskalaiset ajattelevat kotimaamme tienvarsisapuskoista?

Saksan rajan ylityksen jälkeen päästiin vauhtiin, kunnes Hampurin ruuhkat tulivat vastaan. Meillä ei ollut ihmeemmin aikaa pysähdellä, mutta illan katveessa pääsimme pois moottoritieltä ja serpentiinitie Harz vuoristossa sijaitsevaan majapaikkaan alkoi. Maisemat olivat todella vaikuttavat ja olihan se jännittävää kiemurrella mutkaista tietä pitkin. Ehdimme moneen kertaan jo ajatella, että kohta olemme nousseet tarpeeksi, mutta sitten tulikin alamäki ja kohta perään ylämäki.

Yövyimme Altenaussa Drei Bärenissä. Yöpyminen maksoi 29 euroa ja rahalle sai vastineeksi tilavan huoneen omalla kylppärillä ilman aamupalaa. Altenaun kylä oli erittäin viehättävä: saksalaiseen tapaan talot olivat rakennettu lähelle kylän mutkittelevaa päätietä ja puutarhat olivat täydessä kukkaloistossaan. Kylää ympäröivät rinteet, metsät ja niityt loivat mahtavat puitteet.

Kyläkierroksen jälkeen oli aika ottaa tuntumaa saksalaiseen elämänmenoon. Hotellimme vieressä oli hassunkurinen ravintola ja kävimme sielä iltapalalla. Turisteja on liikenteessä enemmän hiitokaudella ja ravintolassa ei meidän lisäksemme ollut kuin pari paikallista asukasta. Listalta valitsimme currywurstit, kun ajattelimme annoksen hintansa vuoksi olevan pieni iltapalaksi sopiva satsi. Näin otimme tuntumaa myös saksalaiseen ravintolaan: hinnat ovat halvat, annokset vähintään riittävän suuret ja suolaa on paljon!