Pitkien päivämatkojen jälkeen oli aika tehdä lyhyempiä päiväretkiä. Valikoimme retkikohteeksi Bodenseen ja Baselin eläintarhan. Bodensee eli Bodenjärvi sijaitsee Saksan, Sveitsin ja Itävallan rajalla. Matkaoppaat ja kohteessa näkyneet julisteet lupasivat Alppien siluetin näkyvän, mutta sumuisena reissupäivänä se jäi vain haaveeksi. Bodenseellä olisi ollut nähtävää enemmänkin, mutta valitsimme Autoliiton oppaan avulla kohteeksi Meersburgin järven pohjoisrannalta. Opaskirja lupasi paikan olevan yksi alueen suosituimmista ja turisteja oli paljon. Meitä oli jo aamulla paljon ja iltaa kohti väkimäärä vain lisääntyi. Saavuimme onneksi sen verran ajoissa, että saimme parkkipaikan läheltä kävelykatuja.
Meersburg jakaantuu ylä- ja alakaupunkiin. Alakaupungissa oli paljon kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Yläkaupungista löytyi niiden lisäksi uusi ja vanha linna. Ylä- ja alakaupungin välissä oli jyrkkiä portaita tai kapeita kujia, jotka yhdistivät kaupunginosat toisiinsa sekä viinitarhoja. Bodenseen pohjoisosa on viininviljelylle otollinen. Jos nyt sattuu omistamaan linnan, miksei laittaisi pihamalle viinitarhaa. Jyrkässä rinteessä ei muuta olisikaan niin helppo kasvattaa.
Lähdimme alakaupungista yläkaupunkiin portaita pitkin. Minua huimasi jo mäen juurella ajatus korkealle kapuamisesta, korkeat paikat eivät sovi minulle. Reitti oli kuitenkin tehty siten, ettei siinä korkeanpaikankammoiselle ollut vaikea kulkea. Puusto portaikon vieressä oli niin tuuheaa, että tuntui kuin puistossa olisi kävellyt. Kuntohan siinä nousussa loppui, mutta mäen päälle päästiin. Ostimme liput ja lähdimme linnakierrokselle yhteen Saksan vanhimmista linnoista.Meitä huvitti ajatus siitä, että aikoinaan Hakkapeliitat olivat jääneet linnan muurien ulkopuolelle ja nyt me valloitimme linnan maksua vastaan.
Linnassa kuljettiin ennalta määrättyä reittiä pitkin ja saimme kartan, jolla pystyimme hahmottamaan tilojen käyttötarkoitusta paremmin. Kierros olikin mielenkiitoinen: linnassa oli työnäytöksiä ja soittoa ja muutakin elämää. Saimme miekkailuoppia, näimme kirjurin ja harpunsoittajan. Myös Bodenseelle aukeavat maisemat sekä linnan pieni puutarha olivat mieleenpainuvat.
 |
| Pasta carbonara - jäätelöstä! |
Linnakierroksen jälkeen kävimme kiertelemässä ylä-ja alakaupungin kujilla ja poikkesimme myös muutamaan turistikauppaan. Meitä oli alkanut kiinnostamaan käkikellon hankinta ja kartoitimme valikoimaa ja hintatasoa. Kävimme myös hyvin tylsässä viinimuseossa katsomassa isoa viinitynnyriä. Ihmettelimme, miksi Autoliiton opas erikseen suositteli museota, meitä se ei liiemmin kiinnostanut. Jalkaisin vietetyn päivän jälkeen tuntui taas hyvältä ajatukselta istahtaa auton penkille ja jatkaa matkaa viinitarhojen läpi majapaikkaamme.
Baselin eläintarha
Akvaarioharrastuksemme vie meidät monesti reissuillamme eläintarhoihin, mutta tällä kertaa lähdimme virtahepojen perässä Sveitsiin Baselin eläintarhaan. Aivan päivän aluksi poikkesimme ostamaan matkamuistoksi käkikellon Tribergistä ja jatkoimme matkaa sieltä kohti Sveitsiä. Onneksi navigaattorimme tunsi myös pikkutiet, sillä reittimme meni todella pieniä kärrypolkuja pitkin eteenpäin. Toivoimme, ettei kapealla tiellä tulisi vastaantulijoita, eikä tie ollutkaan vilkasliikenteinen. Muutamien kilometrien päästä pääsimme isommalle tielle ja turistibussejakin ja -palveluita alkoi taas näkyä. Lopulta matka jatkui ruuhkaista moottoritietä pitkin. Sveitsin rajalla luulimme joutuvamme rajamuodollisuuksiin, mutta kyse olikin moottoritiemaksun perimisestä. Meidän kohdalla kyse oli jo enemmänkin ryöstöstä, sillä maksu oli lähemmäs 40 euroa ja kulkisimme moottoritietä vain muutamia kilometrejä. Olimme maksusta niin häkeltyneitä, ettemme hoksanneet kysyä, olisiko ollut jotain muuta reittiä tai vaihtoehtoa. Autollani saa ajaa tämän vuoden ilmaiseksi Sveitsissä. Liput eläintarhaan olivat onneksi kohtuuhintaiset ja pysäköintikin oli melko edullista.
Olimme ottaneet edellisenä iltana selvää Baselin eläntarhan lajistosta ja virtahepojen lisäksi pääsisimme moikkaammaan sarvikuonoja, kirahveja ja norsuja. Odotimme myös apinoiden näkemistä, niiden touhuja kun olisi hauska seurata. Ensimmäiseksi kävimme kuitenkin katsomassa eläintarhan akvaario-osaston. Se ei ollut missään tapauksessa huono, mutta minusta ei myöskään erityisen hieno. Arviooni saattaa vaikuttaa se, että tämän vuoden puolella vierailimme todella hienossa Dallas aquariumissa. Mainitsemisen arvoista on se, että kivikaloja oli esillä. Niitä näkee yleensä harvemmin.
Seuraavana suuntasimme kohti virtahepoja, jotka olivat parhaillaan uimassa. Eläinten koosta ei oikein saanut selvää, mutta kovaa tuhinaa ne pitivät. Katselua haittasi jonkin verran heinät ja kaislat, joiden katveeseen eläimet jäivät. Tarha olisikin kaivannut puutarhurin otetta myös monen muun aitauksen kohdalla. Kunhan löysi pusikon seasta raon, eläimet olivat hyvällä katseluetäisyydellä. Apinatarhat olivat vaatimattomat, mutta norsuja, savikuonoja ja leijonia oli enemmän. Satuimme vielä ruoka-aikaan paikalle, joten näkemistä pusikon katveesta riitti. Papukaijatalo oli hieno, kun linnut olivat siellä vapaana ja niiden väriloistoa pääsi ihailemaan. Haikarakin nähtiin pesimässä!
Eläintarhakierroksen päätteeksi kävimme nopeasti jäätelöllä ja jatkoimme matkaa kohti Saksaa ja Schwarzwaldia. Kuljimme nyt eri reittiä kuin menomatkalla ja matkan varrella oli tarkoitus päästä maistamaan Schwarzwaldin kakkua ja käydä syömässä. Kakkupalan hankinta ei ollutkaan piece of cake, vaan sen perässä piti käydä useammassa kahvilassa, kunnes tärppäsi. Ruokailu ei myöskään onnistunut helposti, sillä ravintolat pitivät oviaan kiinni maanantaisin tai ainakin sulkivat normaalia aikaisemmin. Saimme kuitenkin pienen kiertelyn jälkeen järjestettyä mainiot schnitzelit kyläravintolasta.
Schwarzwaldin tummat metsät, serpentiinitiet ja käkikellot oli aika jättää taakse ja aloittaa kotimatka. Vaikka auton keula käännettiin pohjoista kohti, oli vielä edessä reilun kahden tuhannen kilometrin ja useamman päivän taival. Niistä jatkan seuraavassa osassa.
