Autolla Euroopassa - taas

Olen lomien puristuksessa: ensimmäinen pätkä ehti juuri päättyä ja toinen pätkä alkaa kohta. Ulkomaanreissu on tältä kesältä tehty: kävimme rengasmatkalla Euroopassa. Reittimme kulki Ruotsin, Tanskan, Saksan, Alankomaiden, Belgian ja Luxemburgin kautta.

Amsterdamista ja Goudasta löysimme kiekoittain juustoja.

Meillä oli ennakolta muutamia suurempia päämääriä lomallemme: Halusimme nähdä Alankomaiden padot, pandakarhut Belgiassa ja Alpit Saksassa. Pitkin kesää jännitimme, pääsisikö Saksan joukkue jalkapallon finaaliotteluun ja niinhän siinä kävi, että voittojuhlien aikaan olimme juuri sopivasti Bremenissä aistimassa tunnelmaa. Näiden suurempien tärppien lisäksi löysimme monta muutakin mieleenpainuvaa kohdetta.

Alankomaissa merivesi on joskus ongelmaksi.

Benelux-maissa kiersimme muutaman päivän. Parhaiten ehdimme tutustua Alankomaihin, jonne menemme vielä joskus uudelleen. Ystävälliset ja kielitaitoiset ihmiset, alati jatkuvat kanavat ja tasainen maa tekivät meihin vaikutuksen. Oikeastaan ainoa haittapuoli oli se, että bensa ja eläminen ylipäänsä tuntuivat kalliilta. Toisaalta vinkuvat jarrupalat putsatiin ilmaiseksi paikallisella huoltamolla!

Rasti ruutuun, pandat on nähty!

 

Belgiassa vietimme päivän Pairi Daizan eläintarhassa. Meille sattui tosi helteinen päivä, mutta kiersimme kuumuudessa koko eläintarhan. Tässäpä olikin sellainen tarha, jollaista ei ole aikaisemmin tullut vastaan! Eläimiä ei sinänsä ollut hirveän paljoa, mutta tarha oli asukkaille ja meille vierailijoille mielenkiintoinen. Kultani piti lepakkoluolaa huikeana ja minä ihastelin kiinalaista puutarhaa. Päivän päätteeksi olin vähän hämilläni, koska Pairi Daizassa oli niin paljon muutakin nähtävää kuin vain eläimet. Kannattaa kokea!

Matkalla Saksan korkeimmalle huipulle. Jäin vuoren juureen odottamaan..

Luxemburgin, Trierin ja Schwarzwaldin kautta autokuntamme saavutti vihdoin retken eteläisimmän pisteen ja oli aika muutaman päivän lomailulle osapuilleen yhdessä paikassa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme jääneet Oberstdorfiin, mutta muutimme suunnitelmaa ja pysähdyimme Garmisch-Partenkircheniin. Sieltä löytyi talviurheilupaikkoja, Saksan korkein huippu ja kunnon turistimeininkiä. Maisemat olivat huikean kauniita. Etukäteen jännitin, miten pärjäisin korkean paikan kammoni kanssa, mutta hyvinhän se meni, kun en lähtenyt korkealle ollenkaan.

Perinteistä menoa Garmisch-Partenkirchenissä

Yksi Saksan suosituimmista nähtävyyksistä on Neuschwansteinin satulinna. Linnan syntyhistoria ja siihen liittyvä tarina hullusta kuninkaasta saa oikeat puitteet, kun pääsee paikan päälle. Kävimme samalla myös Hohenschwangaun linnassa, jonne on molempien kohteiden lipunmyynnistä lyhyt, mutta jyrkkä kävelymatka. Liput kannattaa muuten varata etukäteen, jotta välttyy monen tunnin jonotukselta. Linnoihin pääsee vain oppaan kanssa ja paljon portaita sisältävä opastus kestää molemmissa linnoissa puolisen tuntia.

Marienbrückltä otettu kuva Neuschwansteinin linnasta. Tuttu näky jo yläasteen saksanluokan seinältä.

Alpeilta lähdimme valumaan pitkin Reinin vartta kohti pohjoista. Saksan korkeimpien paikkojen jälkeen luulisi, että suurimmat nousut olisi tehty, mutta mäet ovat jokivarressa vielä jyrkkiä ja serpentiiniteitä riittää, kun haluaa poiketa kyliin. Me pysähdyimme Koblenzissa, jossa isot joet, Mosel ja Rein, kohtaavat. Jokien varret ovat turistien suosiossa ja matkaa voi taittaa myös jokilaivalla.



Jokien risteyksen näkee parhaiten yläilmoista käsin.

Saksalle oli aika sanoa Auf Wiedersehen ja jatkaa matkaa kohti Pohjoismaita. Meillä oli tiedossa kaksi pitemmän ajon päivää, joiden jälkeen oli palkintona Kolmårdenin eläintarha Ruotsissa. Meidän viides ja pisin autolomamme alkoi olla loppusuoralla. Matkan aikana ehdimme jo käymään läpi, mitä sitten ensi kerralla tekisimme. Vähään aikaan ei kuitenkaan lähdetä minnekään, nyt vain lomaillaan. Ruokajuttuihin palaan syyskuussa!