Jouluinen Rocky Road

Nyt eletään niitä hetkiä, että kunnianhimoiset joulusuunnitelmat punnitaan. Ehtiikö siivota, laittaa ruuat ja koristella kodin valmiiksi? Joulu tulee kuitenkin, oli valmista tai keskeneräistä. Joulu on minun kaltaisen kotikokin parasta aikaa, kun voi pilkkoa, paistaa ja keittää sydämensä kyllyydestä. Monelle riittää vähempikin, mutta usein kuitenkin ainakin jotain halutaan tehdä itse. Nämä jouluiset rocky road herkkupalat ovat melko vaivattomia tehdä ja ne maistuvat suklaan ystävälle.

Sain inspiraation näihin Nigellan reseptistä, mutta otin aika paljon vapauksia itselleni ja helpotin ohjetta (sen jälkeen kun ensimmäinen erä suklaata juoksettui). Miksi tehdä elämästä turhan vaikeaa, varsinkaan näin jouluna? Nigellan mukaan punaiset kirsikat ovat kuin Petteri punakuonon nenänpäitä! Minusta kirsikat eivät maistuneet lainkaan hassummilta, vaikka vähän etukäteen epäilin.

Hyvää ja tunnelmallista joulua!

Tarpeet:

400 g Fazerin sinistä suklaata
100 g piparkakkuja (kaupan valmiita tai itse tehtyjä)
150 g parapähkinöitä
100 g punaisia sokeroituja kirsikoita (käytin kirsikoita, jotka olivat sokeroituja, mutta eivät liemessä)
150 g pieniä vaahtokarkkeja

Teko-ohje:

Murusta piparkakut pieniksi paloiksi ja rouhi parapähkinät veitsellä. Sekoita kaikki muut aineet paitsi suklaa kulhossa sekaisin ja vuoraa uunivuoka leivinpaperilla (vuoka 24x32).

Sulata suklaa esimerkiksi vesihauteessa. Varo, ettei suklaan joukkoon pääse yhtään vettä tai vesihöyryä. Sekoita sulanut suklaa muiden aineiden joukkoon ja kaada vuokaan.

Anna jähmettyä kylmässä pari tuntia ja leikkaa sen jälkeen levy sopiviksi suupaloiksi.

Harjoitusjoulukinkku sous vide - kokemuksia

Tämän syksyn sous vide kokeilut ovat olleet rohkaisevia: tyhjiökypsentämällä hitaasti hauduttaen olemme tehneet naudan paistia, pihvejä ja myös broileria. Maalaisbistro blogin Anne vinkkasi ruotsalaisen sous vide kerhon löytyvän Facebookista. Lisääntyvä tieto ja lähestyvä joulu vaikuttivat ajatuksenjuoksuun ja päätimme kokeilla joulukinkkua sous vide. Halusimme pelata kuitenkin varman päälle, sillä joulukinkku on jopa meidän pienessä joulussa juhlapöydän kunkku. Teimme siis harjoitusjoulukinkun sous vide.

Sous vide Sverige -ryhmässä Facebookissa on pohdittu myös kinkkuasioita. Ryhmässä sous vide kinkut on haudutettu matalampaan lämpöön, mitä olemme tottuneet uunissa paistetulle kinkulle laittamaan tavoitteeksi.  Hieman yli 60-asteinen kinkku tuntui vieraalta, joten laitoimme sous vide laitteen aluksi 72 asteeseen. Lopulta viimeiset tunnit kinkku ui 75 asteisessa lämpötilassa, joka on ollut meillä uunissa paistetun kinkun lämpötila. Meidän piirun verran alle kolmen kilon joulukinkun haudutusaika oli 16 tuntia ja kylpyyn se meni hitaasti sulatettuna ja huoneenlämpöisenä. Kinkku oli vesihauteessa varta vasten hankitussa 10 litran kattilassa ja kattilan päällä oli tukevaa foliota kantena. Lisäsin vettä pariin otteeseen kattilaan.

Etsin ruotsinkielisiltä nettisivuilta muutakin kinkkutietoa ja luin, ettei kinkkua ole tarkoitettu laittaa kypsymään kaupan muovikääreessä. Meillä tuli ongelma siitä, ettei kinkku mahtunut vakumointipussiin. Jouduimme käyttämään Ikean suuria suljettavia pusseja. Siitä tuli lisäongelmia, sillä pussin sauma meni haudutuksen loppupuolella rikki.

Kaikkien kommellusten jälkeen meillä kuitenkin oli 75 asteiseksi kypsennetty mehukas joulukinkku. Uskallan sanoa noin viisi joulukinkkua valmistaneena tämä oli se kaikkein mehevin. Onnistuneen harjoittelun jälkeen varsinainen joulukinkku tehdään myös sous vide. Vahingossta viisastuneina suljemme sen tukevampaan pussiin. Tänä jouluna sous vide kinkku helpottaa uunin ruuhka-aikaa, kun kinkunpaisto on poissa aikataulusta. Kaikki jouluvalmistelut ovat kuitenkin tekemättä ja kiire tulee joka tapauksessa.

Lampaan lapaa hitaasti uunissa

Olen tänä syksynä löytänyt Reko lähiruokarenkaat täältä Espoosta. Homma toimii niin, että Facebookissa on ryhmät ja niiden kautta pääsee tapahtumiin, joissa tuottajat ovat myymässä tuotteitaan suoraan meille kuluttajille. Tuotteet tilataan etukäteen, mutta maksetaan itse tapahtumassa. Tarjolla on ollut monenlaista lähiruokaa ja luomua. Parasta on se, kun useimmiten näkee itse tuottajan ja voi kysellä ja keskustella.

Lammastilan tuotteita oli saatavilla Kauklahden REKOssa ja ostin sieltä kunnon kimpaleen lampaanlihaa. Lampaan lapaa en ole koskaan laittanut, mutta se näytti tottumattomalle melkein samalta kuin lampaan viulu. Puhelu Äidille selvensi, että kyseessä on etujalka, kun viulu on takajalka.

Löysin reseptin Ruoka.fi-sivulta, mutta tuunailin sitä vähän. Ruoka oli uunissa yli kuusi tuntia ja se oli rauhalliseen viikonloppuun sopiva aikataulu. Lisäksi tarjoilin uunijuureksia ja paistoliemestä suurustettua kastiketta.

Tarpeet:

1,5 kg lampaan lapaa
1 muhkea yksikyntinen valkosipuli (tai puolikas, jos et niin pidä valkosipulista)
1,5 tl kuivattua timjamia
2 tl karkeaa suolaa
1 tl mustapippuria
1 rkl öljyä
2 rkl soijakastiketta

Vuokaan lisäksi:

1-2 yksikyntistä valkosipulia
1 sipuli
1 punasipuli
3 dl kanalientä
2 dl valkoviiniä

Teko-ohje:

Hienonna valkosipuli pienemmiksi paloiksi. Laita valkosipuli, timjami, suola ja mustapippuri mortteliin ja hierrä ainekset keskenään. Lisää öljy ja soijakastike.

Tee lihan pintaan muutamia poikittaisia viiltoja ja hiero mausteseosta viiltoihin ja lihan pintaan.
Laita sipulit, lampaan lapa sekä kanaliemi ja valkoviini uunivuokaan. Peitä uunivuoka löyhästi foliolla.

Kypsennä lammasta uunissa 140 asteessa noin kuusi tuntia. Poista folio ja nosta uunin lämpö 190 asteeseen. Valele lapaa paistoliemellä ja anna sen olla uunissa, kunnes pinta paahtuu kauniin ruskeaksi.

Anna lampaan lavan levätä hetki uunista oton jälkeen folion alla. Samalla voit valmistaa kastikkeen paistoliemestä. Suurustin liemen vehnäjauhoilla (sekoitin vehnäjauhoa pieneen vesitilkkaan ja lisäsin seoksen kuumaan paistoliemeen). Jos kaapissa olisi ollut kermaa, olisin lorauttanut myös sitä mukaan.

Naudanpaistia hitaasti sous vide

Soppasirkus-keittiö siirtyi tänä syksynä sous vide aikaan! Oikeastaan matka alkoi jo kesällä, kun Kuopion Gigantissa oli vakumointilaite tarjouksessa ja maaliin päästiin ostamalla syksyllä sirkulaattori.  Olemme kokeilleet nyt broileria, naudan ulkofilettä ja paistia. Jokainen kokeilu on ollut onnistunut, broilerin fileet olivat mureimpia ikinä! Seuraavaksi testaan kasviksia kalaa ja kananmunia, niistäkin pitäisi tulla erinomaisia.

Sous viden ideana on kypsentää raaka-aine hitaasti tyhjiöpakattuna matalassa lämpötilassa vesihauteessa. Sirkulaattorin tehtävänä on pyörittää vettä ja lämmittää se tarkasti toivottuun lämpötilaan. Menetelmällä esimerkiksi pihvistä saa juuri sen kypsyistä, kun haluaa. Haittapuolena on se, että matalalla lämpötilalla kypsentäminen vaatii paljon aikaa ja yhdessä vesihauteessa tulee luonnollisesti vain yhdellä lämpötilalla valmistettua ruokaa. Hyvää on se, että aikatauluhässäkkä helpottaa: Raaka-aine on laitettava veteen jopa monta tuntia ennen tarjoilua ja yli/alikypsymisen vaaraa ei ole, vaikka ruoka olisi puoli tuntia myöhässä. Raaka-aineista on tullut myös aina mureita ja meheviä. 

Vakumointilaitetta ei muuten välttämättä tarvitse. Ihan kelpo suoritus tulee käyttämällä sulkeutuvia pusseja (minigrip-tyylisiä) ja upottamalla raaka-aine pussissa veteen, jolloin ilma pakenee pussin sisältä pois. Varasimme paistin kypsymiseen 15 tuntia aikaa. Noin tuntia ennen h-hetkeä aloitimme lisukkeiden tekemisen. Lopulta paisti otettiin uunista pois, kun uunijuurekset olivat valmiit. Stockmannin Herkku on koonnut hyvän listan eri paistolämpötiloista ja -ajoista.

Tarpeet:

reilun kilon painoinen naudan paisti (käytin Agnus-pihvikarjan lihaa)

tuoreita timjamin versoja

pari nokaretta voita pussiin

suolaa 

mustapippuria myllystä

voita ja öljyä paistamiseen lopuksi

Teko-ohje:

Laita sous vide laite valmiiksi ja säädä toivomasi lämpötila. Haudutin paistin 55 asteessa, jolloin siitä tuli medium kypsää. 

Taputtele lihan pinta kuivaksi. Laita lihan pintaan kauttaaltaan suolaa ja pippuria. Lisää pussiin pari nokaretta voita ja muutamia timjamin oksia. Tyhjennä ilma pussista ja sulje pussi tiiviisti. Upota pussi veteen. Kypsennä 10-20 tuntia. 

Ota paisti pois vesihauteesta ja pussista. Lämmitä paistinpannu kuumaksi. Lisää pannulle voita ja öljyä ja paista paistiin kaunis ruskea pinta. Tarjoile. 

Cajun kanapasta

Netistä löytämäni cajun kanapasta kilpailee ykkössijasta parhaasta pastareseptistäni sitruunakanapastan kanssa. Ohje on monimutkainen ja olen yrittänyt sitä oikoa useaan otteeseen. Tämän sapuskan kanssa pitää kuitenkin nähdä vaivaa, vaikka olenkin pistänyt muutamia mutkia suoraksi. Pioneer Womanin alkuperäinen resepti löytyy täältä. Minulle on ihan mahdotonta tehdä ruokaa sekuntikello kädessä, mutta tämä ruoka vaatii paljon ajoitusta. Se kuitenkin on kaiken vaivan arvoista ja esivalmisteluiden onnistuttua, ruoka valmistuu joutuisasti. Resepti kannattaa lukea alusta loppuun ennen kokkailun aloittamista!

Tarpeet:

450 g broilerin leikkeitä tai sisäfilettä

3 tl cajun maustetta

2 rkl öljyä (käytän avokadoöljyä)

pari nokaretta voita

1 vihreä paprika

1 punainen paprika

1 punasipuli

3 valkosipulinkynttä (me laitamme noin 3 yksikyntistä valkosipulia!)

4 tomaattia

2 dl vettä

1 kanafondikuutio (Chef du Fond)

2 dl valkoviiniä

2 dl kuohukermaa

Cayenne pippuria maun mukaan

Mustapippuria myllystä maun mukaan

Suolaa tarvittaessa

Persiljaa maun mukaan

500 g pastaa (Fettuccinea, mutta muukin käy)

vettä

suolaa

Teko-ohje:

Paloittele kana ja kasvikset valmiiksi. Hienonna persilja. Valmistaudu keittämään pasta pakkauksen ohjeen mukaisesti niin, että se on valmis kastikkeen valmistuttua (suolattu pastavesi kiehumaan hyvissä ajoin). Ota kaikista suurin paistinpannusi käyttöön ja tarvitset myös eri vaiheissa lautasia tai kulhoja. Cajun ruoka tehdään kovalla lämmöllä. 

Sirottele 1,5 tl cajunmaustetta kanapalojen sekaan. Kuumenna 1 ruokalusikka öljyä ja nokare voita. Ruskista kanapalat kahdelta puolelta (1 minuutti per puoli) kahdessa erässä kuumalla pannulla ja siirrä ne odottamaan lautaselle. 

Kuumenna paistinpannulla (ei huuhdella välissä) 1 rkl öljyä ja nokare voita. Lisää kuumalle pannulle paprikat, sipuli ja valkosipuli. Lisää 1,5 tl cajunmaustetta ja sekoita. Paista raaka-aineita minuutin ajan kovalla lämmöllä ja tarkoitus olisi saada ne tummumaan pinnalta. Lisää tomaattipalat ja kuumenna vielä puoli minuuttia. Siirrä kaikki vihannekset kulhoon odottamaan seuraavaa vaihetta. (Tarkasta, että pastavesi kiehuu tai on ainakin lähellä sitä. Kohta on aika laittaa pasta kiehumaan).

Lisää kuumalle pannulle (jota ei vieläkään huuhdella) kanaliemi ja valkoviini. Keitä kolmesta viiteen minuuttia ja yritä saada paistinpannun pohjalta kaikki maut sekoittumaan nesteeseen. Vähennä hellan lämpöä keskitasolle ja lisää kerma. Sekoita kastiketta jatkuvasti ja keitä muutama minuutti, kunnes kastike alkaa paksuuntua. Maista ja lisää mustapippuria, cayennepippuria ja tarvittaessa suolaa. Maustamisessa kannattaa olla rohkea, sillä kastikkeen kuuluu olla mausteinen. 

Kun kastike on valmis, lisää siihen kana ja kasvikset sekä kaikki neste, joka niistä on valunut astioihin. Kuumenna seos. Lisää halutessasi valutettu pasta kastikkeen joukkoon tai tarjoa se erillisenä.

Ripottele pinnalle persiljaa ja tarjoile. 

Mangoldia ja lehtiselleriä sopassa

Meidän mökkipuutarhassa kasvoi tänä kesänä mangoldia, mutta sato jäi vaatimattomaksi. Ensi kesänä pitää istuttaa vähemmän ja harvempaan sekä lisätä kasvatuspinta-alaa. Siskollani siirtolapuutarhassa lehtikasvit olivat kasvaneet hyvin ja omenanhakureissun myötä saimme myös mangoldia ja lehtiselleriä matkaan. Meidän piti lopulta viedä sadonkorjuun tuotokset kottikärryllä autolle, niin paljon niitä oli. Kiitokset siskolle sadon jakamisesta!

Mangoldikeittoon löytyi runko Kotilieden kautta, mutta tuunasimme ohjetta. Käytimme mangoldin lehdet ja varret. Lehtiselleri ei ole ollut minulle suosikki kasvisten joukossa, mutta tähän keittoon se toi melko voimakkaan, mutta silti suuhun sopivan maun.

Tarpeet:

300 g mangoldia
1 sipuli
300 g jauhoisia perunoita
100 g lehtiselleriä
nokare voita
1 l kanalientä (tai kasvislientä)
200 g sulatejuustoa (Koskenlaskija)
ripaus suolaa ja
pippuria

Teko-ohje:

Huuhdo kasvikset. Silppua mangoldista lehdet ja varsi. Kuori ja silppua sipuli. Kuori ja lohko perunat.

Kuullota sipulisilppu voissa kattilassa. Lisää muut kasvikset. Lisää joukkoon kanaliemi ja paloiteltu juusto sekä mausteet. Kypsennä noin 20 minuuttia ja soseuta sileäksi.

Uunimunakas ankanmunista

Olen kesän aikana seurannut tiiviisti netin kirpputoreja haaliessani mökille monenlaista tavaraa. Vaihdantatalouteen kuuluu minun osaltani myös se, että teen satunnaisesti agendan ohi meneviä ostoksia ja nyt aarteistooni kuuluu mm. vettä sylkevä leijonapatsas ja silkkiverhot.

Eräällä Espoon nettikirppiksellä oli kesällä kuulutus kotikanalan munista ja tietysti tilasin niitä. Sain samasta Iloisten munatalosta myös komeita ankanmunia, jotka olivat minulle uusi ja mukava tuttavuus. Ankanmunat olivat selvästi kananmunia suurempia ja olin vähän pulassa etsiessäni niille sopivaa reseptiä.

Tein ankanmunista lopulta frittatan eli uunimunakkaan, johon upposi koko kuuden munan kenno. Munakasta tuli paljon ja sen rakenne oli mukavan kuohkea.

Tarpeet:

1 kesäkurpitsa (n. 15 cm)
1 sipuli
tilkka öljyä
2 tomaattia
1 pkt fetajuustoa (175 g)
6 ankanmunaa
0,5 dl maitoa
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta basilikaa silputtuna
100 g juustoraastetta

Teko-ohje:

Paloittele kesäkurpitsa suupaloiksi ja hienonna sipuli. Poista tomaateista kannat ja viipaloi ne. Kuutioi fetajuusto.

Paista sipulit ja kesäkurpitsa kevyesti pannulla öljyssä muutaman minuutin ajan. Riko munien rakenne kulhossa ja sekoita joukkoon maito, suola, pippuri ja silputtua basilikaa. Kaada seos voipaperilla vuorattuun uunivuokaan (tai voideltuun uunivuokaan). Lisää muut ainekset vuokaan, juustoraaste päällimmäiseksi.

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes munakas on hyytynyt. Pinnalle voi vielä repiä tuoretta basilikaa antamaan lisämakua.

Rahka-omenakakku

Pitkän kesätauon jälkeen palaan blogini pariin! Tänä vuonna on Äidin puutarhassa ollut hyvä omenasato ja ensimmäiset kesäomenat olivat viime viikonloppuna poimittavissa. Tein omenoista mehumaijalla monta litraa höyrymehua ja palkinnoksi urakasta leivoin Valion ohjeella omenakakun. Minulla ei ollut tarkoitus laittaa omenaa muutoin säilöön, mutta tämä kakku onnistui niin hyvin, että laitan pakasteeseen muutamia omenasiivuja talteen seuraavaa leivontakertaa varten.

Kakusta tuli makea ja ehkä ensi kerralla ropsautan vähemmän sokeria pinnalle, ainakin jos käytän makeita omenalajikkeita.

Tarpeet pohja:

100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Tarpeet täyte:

2 prk (yhteensä 500 g) rahkaa
2 dl kuohukermaa
2 rkl perunajauhoja
2 munaa
1,5 dl sokeria
0,25 dl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Päälle:

3 (n. 300 g) omenaa (kotipihan omenat olivat niin pieniä, että niitä meni useampia)
1 tl kanelia
sokeria oman maun mukaan

Teko-ohje:

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Valmista pohja: Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Lisää jauho-leivinjauheseos sekoittamalla.

Pohjusta leivinpaperilla Ø 24 cm:n irtopohjavuoka. Voitele vuoan reunat. Levitä taikina vuoan pohjalle ja mahdollisimman korkealle reunoille.

Sekoita täytteen aineet hyvin keskenään ja kaada täyte pohjan päälle vuokaan.
Poista omenoista siemenkodat. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi. Lado ne täytteen päälle nätisti. Sirottele päälle vielä kanelia ja sokeria.

Paista kakkua 175 asteessa noin 50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Irroita kakku vuoasta vasta kylmänä.

Moilas Gluteeniton riisipiirakka särkitahnan ja punajuurisalaatin kera

Moilas Oy ja Ruoka.fi haastoivat bloggaajat tutustumaan gluteenittomiin riisipiirakoihin ja valmistamaan piirakkaherkun. Minulle kisaan osallistuminen oli mieluista, sillä Moilas Oy toimii Pieksämäellä, jossa minäkin olen asunut monta vuotta.

Halusin tuoda riisipiirakan rinnalle tuttuja makuja, mutta samalla vähän tuunata perinteitä. Savukalaksi valitsin särjen, sillä niitä olen jonkin kerran Pieksussa narrannut ongella. Reseptiin tuo raikkautta punajuuri-omenasalaatti, joka sekin on hyvin kotoinen vaihtoehto. Annoksen viimeistelevät vuohenjuustomurut ja paahdetut pinjansiemenet.

Voit äänestää Soppasirkuksen tai muiden bloggaajien herkullisia tuunauksia tästä. Äänestäjät osallistuvat myös 100 euron ruokakauppalahjakortin arvontaan. Kiitos tuesta!

Tarpeet:

5 kpl Moilas Gluteeniton riisipiirakka (425 g, pakaste)

Särkitahna:

145 g öljyyn säilöttyä savustettua särkeä (käytin Järki Särki savustettu & luomuvalkosipuli)

2 rkl hienoa punasipulisilppua
100 g kevytranskankermaa
mustapippuria myllystä
(ripaus suolaa tarvittaessa)

Punajuurisalaatti:

2 dl kuutioitua etikkapunajuurta

1 hapan omena
1 tl hunajaa
viinisuolaheinän lehtiä
100 g vuohenjuustoa
4 rkl pinjansiemeniä

Teko-ohje:

Valmista piirakat pakkauksen ohjeen mukaan uunissa.

Aloita särkitahanan valmistaminen valuttamalla öljy pois särkipaloista. Hienonna särjet haarukalla kulhossa. Pilko punasipuli pieneksi ja lisää hakkelus särjen joukkoon. Lisää kevytranskankerma seokseen ja mausta. Anna tekeytyä noin puoli tuntia jääkaapissa.

Punajuuri-vuohenjuustosalaatin teko alkaa valuttamalla punajuuret siivilässä. Kuori ja pilko omena samankokoisiksi paloiksi kuin punajuuret ovat. Sekoita punajuuri- ja omenapalaset keskenään. Pyöräytä sekaan hunaja. Paahda pinjansiemenet kuumalla, kuivalla, pannulla kunnes ne muuttuvat kauniin ruskeiksi. Asettele punajuuri-omenaseos viinisuolaheinän päälle. Murusta vuohenjuustoa seoksen päälle ja ripottele pinjansiemenet pinnalle.

Mangojuustokakku

Leivoin vapuksi mangojuustokakkua Valion ohjeella. Äitini on tehnyt hyvää mangokakkua eri reseptillä ja nyt minäkin halusin kokeilla.

Tykkään kaikista eniten perinteisistä kermakakuista, mutta onhan nämä hyydykekakut onnistuessaan kauniita. Tämä oli myös hyvän makuinen, mangoinen ja makea, joskin lime taittoi mukavasti imelyyttä. Jätin kiilteen tekemättä (kun muistin väärin, että kaapissa olisi ollut siihen tarpeet), mutta marjat kakun pinnalla olivat oikein sopivat koristeet. Tätä kakkua tulee varmasti tehtyä toistamiseenkin ja se sopii minusta hyvin noutopöytään ja kevään juhliin. Kakku hyytyi niin, että siitä sai otettua palaset nätisti.

Minulla ei ole liiemmin kokemusta hyytelökakuista ja kakun poisottaminen rengasvuoasta teki vähän tiukkaa. Kakku lähti siististi pois vasta sitten, kun ymmärsin pyöräyttää kakun veitsellä irti vuoasta. Sain näin reunasta kauniin sileän.

Ohje on tässä melkein alkuperäisenä, muutamalla kommentilla höystettynä

Tarpeet pohja:

1  pak  (185 g) Wilhelmina-keksiä  
50  g   voita   

Tarpeet täyte:
 

2 tlk (à 425 / 250 g) säilykemangoa  
1 tl raastettua luomulimetinkuorta  
o,5 dl limettimehua (yksi iso ja mehukas lime tai kaksi pienempää)
1 rkl vaniljasokeria  
400 g mango tuorejuustoa   
7 liivatelehteä  
2 valkuaista  
2 dl sokeria  
2 rkl kolmen hedelmän mehua (Valio)

Päälle:

Tuoreita marjoja

Teko-ohje:

Murskaa keksit esim. muovipussissa tai monitoimikoneella. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Vuoraa irtopohjaisen rengasvuoan pohja (Ø 24 cm) leivinpaperilla. Taputtele keksiseos vuoan pohjalle kevyesti.

Täyte: Valuta mangot hyvin (liika neste haittaa hyytymistä, joten valuta kunnolla). Soseuta mangot. Pese limet kuumalla vedellä ja harjalla. Raasta pintakuori ohuelti. Purista 1/2 dl mehua. Yhdistä mangososeeseen limetinkuori ja -mehu, vaniljasokeri ja tuorejuusto. Sekoita hyvin.

Anna liivatelehtien pehmentyä runsaassa, kylmässä vedessä 5 - 10 min. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää sokeri pieninä erinä vaahtoon ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kiiltävää ja kuohkeaa (todellakin kiillottuu, kun vatkaus edistyy!).

Purista liivatelehdistä vesi. Liuota ne kiehuvaan mehutilkkaan. Kaada liivateseos koko ajan sekoittaen mangoseokseen. Lisää lopuksi valkuais-sokerivaahto. Kaada täyte vuokaan. Peitä foliolla ja anna hyytyä mielellään yli yön.

Jokirapu-parsatäyte tuulihattuihin

Kerroin aikaisemmin 40-vuotissyntymäpäivieni tarjoilusta ja lupasin palata tuulihattuihin myöhemmin. Tuulihatuista tulikin tarjoilun kompastuskivi, sillä jouduin tekemään taikinan kahdesti. Ensimmäinen satsi ei ottanut tuulta alleen. En tiedä, mikä meni taikinassa pieleen, mutta toinen taikina tuntui jo tekovaiheessa paremmalta ja sain lopulta riittävän hyviä tuulihattuja täytettäväksi.

Leivoin tuulihatut tarjoilua edeltävänä iltana ja tein täytteen hyvissä ajoin ennen tarjoilua valmiiksi pursotinpussiin. Täytin tuulihatut kuitenkin vasta lähellä tarjoiluhetkeä.

Leivoin tuulihatut Myllyn parhaan ohjeella (ilman leivinjauhetta).

Tarpeet:

250 g vihreää parsaa
vettä ja suolaa keittämiseen
(pieni tilkka parsojen keitinlientä)
100 g maustamatonta tuorejuustoa (käytin Philadelphiaa)
3 rkl parmesaanilastuja
mustapippuria
noin 1 tl sitruunamehua

jokiravun pyrstöjä

Teko-ohje täytteelle:

Poista parsasta puiselta tuntuva kantaosa ja kuori tarvittaessa tyviosaa. Pilko parsat pieniksi paloiksi (jos haluat laittaa nuput kokonaisina tuulihattujen sisään, säästä nuput).

Keitä parsapalat juuri ja juuri kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Keittoaika on vain pari kolme minuuttia ja nuput kypsyvät nopeammin. Jäähdytä kypsät parsat ja säästä tilkka keitinlientä.

Soseuta parsat ja tuorejuusto keskenään. Lisää parmesaanilastut, pippuri ja sitruunamehu seokseen. Jos täyte tuntuu liian paksulta sitä voi notkistaa tilkalla parsojen keitinlientä. Maista ja mausta tarpeen mukaan.

Halkaise tuulihatut, lisää parsasose tuulihattuihin ja koristele jokiravun pyrstöillä ja parsannupuilla. Tarjoile.

Key lime pie ja appelsiini kuppikakut

Tukholman risteily ja Lakritsfestivalen

Osallistuin viikonloppuna bloggaajamatkalle Tukholmaan. Reissun tarjosivat Viking Line ja Lakritsfestivalen. Olen laittanut enemmän reissukuvia uudelle Soppasirkuksen Instagram tilille, käy katsomassa!

Bistrotekin pieni makupala sisälsi tursasta,

laivan oman leipurin leipää ja merisiilin mätiä.

Lähdimme kultani ja muiden bloggaajien kanssa matkaan lauanatai-iltana Viking Gabriellalla. Laiva on meille tuttu aikaisemmilta reissuiltamme, mutta bloggaajamatkalla olimme ensimmäistä kertaa.

MS Gabriella oli vasta ollut telakalla modernisoitavana ja uudistukset olivat niin tuoreita, että sisustusmateriaalien tuoksun pystyi vielä aistimaan. Gabriellan yleisiä tiloja ja ravintolamailma oli muutettu sekä osa hyteistä oli sisustettu uudelleen. Infokerrokseen oli tullut marketin kaveriksi Pop Up kauppa. Myös Spa- ja saunaosasto remontoidaan, mutta tälle reissuille uikkarit olivat turhaan mukana, sillä muutokset eivät olleet vielä valmiita.

Laivan sisustuksessa oli tehty iso ja näkyvä muutos ja ilmeestä oli tullut valoisa ja raikas. Vaikka vanhat tutut Viking Buffet ja Food Garden olivat paikallaan, oli laivaan rakennettu uusia, houkuttelevia, ravintoloita. Me pääsimme maistelemaan uutuuksista mereneläviin keskittyvän Bistrotekin ja puhtaisiin makuihin keskittyvä No Name maistelumenuravintolan antimia. Mielestäni parhaiten muutokset näkyivät silmänruuan määrässä: annoksia oli koristeltu mm. kukkasin, ravintoloiden sisustus oli freesi ja osa ruuista tarjottiin veikeissä keramiikka-astioissa. Poimin ideoita jo syksyn savitöihin, itsetehdyt astiat ovat muotia.

Täydet pisteet Food Gardenin Toast Skagen 2016 -annokselle

Menomatkalla illallinen tarjottiin Viking  Buffetissa. Yleensä kaihdamme seisovan pöydän tarjoiluja, mutta ennakkoluuloistamme huolimatta ruoka oli erinomaista. Valitsin linjastolta mätiä, kala- ja liha-alkupaloja sen verran paljon, että jätin lämpimän pääruuan väliin ja hyppäsin suoraan jälkiruokapöytään. Kultani kehui pääruokana ollutta paistia. Ainoa huono puoli buffetissa oli se, että meille ravintolasalissa oli liikaa hälinää ja vilskettä. Nautimme enemmän pöytiin tarjoilusta ateriasta ja sellainen meille olikin tarjolla paluumatkalla laivan Food Garden ravintolassa.

Olemme käyneet Food Gardenissa aikaisemmilla reissuilla ja osasimme jo odottaa hyvää ruokaa ja kauniita maisemia. Nyt Food Gardenissa oli kuitenkin nostettu rimaa ja ruuat olivat aikaisempaa innovatiivisempia ja hienostuneempia. Jo alkupalaksi tarjottu toast skagen 2016 oli yksi kauneimmista annoksista, jonka olen koskaan saanut, eikä maku jäänyt yhtään jälkeen ulkonäöstä! Pääruuaksi saimme kunnon palan ylikypsää lampaanpotkaa. Lihan lisukkeena tarjoiltiin punasipulikupissa auringonkukkarisottoa ja vuohenjuustoa. Jälkiruokana oli kaunis rakennelma raparpereista kolmella eri tavalla laitettuna. Jälkiruokaan olisin kaivannut enemmän makuja, nyt tuntui, että silmänruokaa oli enemmän.

Raparperia jälkkäriksi

Aamupalalla kävimme niin ikään Food Gardenissa. Minä parkkeerasin ensisijaisesti siianmätipurkin kylkeen ja myös lohitahna oli erinomaista. Otin kyllä kaikkea muutakin ja lopuksi vielä aamupalan jälkiruoaksi prinsessakääretorttua. Runsaalla aamiaisella pärjää pitkälle päivään.

Tukholmaan saavuttuamme lähdimme suoraan Globen Annexissa järjestetyille lakritsifestivaaleille. Kuulimme, että jo useampana vuonna järjestetty tapahtuma on suosittu, mutta silti yllätyimme, kun tapahtumapaikalla oli ihmisiä pitkäksi jonoksi asti. Onneksi pääsimme sisään jonottamatta ja lähdimme tutustumaan tarjontaan. Messuilla järjestettiin myös kokkauskurssi ja ilmoittauduin sinne oikopäätä mukaan. Aluksi tuntui, että olisin päässyt Masterchef-keittiöön, sillä kokkailimme useammasta komponentista valmistetun lakritsijälkkärin, josta ei puuttunut myöskään teatraalisuutta. Annoksessa oli useampikin yllätysmomentti, mutta erikoisinta lienee se, että raaka-aineluettelossa oli hopeasipulia kahdella tavalla tehtynä.

Hokkuspokkus jälkiruoka itse tehden

Jälkkärinteon jälkeen olikin syytä hengähtää muissa maistatuspisteissä ja tehdä tuliaishankinnat. Messuilla oli muutamia suomalaisia toimijoita, mutta emme lähteneet kantamaan takaisin kotimaahan Fazerin tai Halvan karkkeja. Niiden sijaan ostimme kotiin viemiseksi Huhtasrinteen Turkanen hunajaa, jossa makua antaa lakritsi, salmiakki ja chili. Erikoisempi hankinta oli Kol-Artin taiteilijan muottiin tekemät kylmäsavustetut lakritsit, jotka olivat hyviä. Lakritsifestarit järjestetään Suomessa lokakuussa ja toivottavasti saamme nähdä kotimaisen tarjonnan lisäksi myös länsinaapurin tuotteita.

Nautimme todella paljon reissusta ja toivottavasti jo kesällä pääsemme uudemman kerran, ihan porealtaaseen saakka!

Appelsiini cup caket

Täytin eilen neljäkymmentä vuotta ja suurta päivää juhlittiin sukulaisten kanssa. Kahvipöydän tarjottavaksi laadin iloisen ja keväisen kattauksen,  Kuppikakut ovat minusta jo ajatukseltaan hilpeitä ja niistä saa melko pienellä vaivalla koristeellisia. Synttärikakun virkaa toimitti muuten Key Lime Pie ja suolaisiksi tarjottaviksi tein tuulihattuja (ohje on tulossa myöhemmin).

Tein kuppikakut edellisenä iltana valmiiksi ja sekoitin pursotusmassan reilua tuntia ennen tarjoilua. Pursotuksen ja koristeet laitoin hetki ennen vieraiden tuloa. Kuppikakut olivat toki kivan näköisiä jo ilman kuorrutusta.

Kuppikakun taikinaan nappasin ohjeen Maku-lehdestä ja päällyksen tein TS makuammuntaa ohjeella.

Tarpeet taikina:

2 tl appelsiininkuoriraastetta (käytä luomuappelsiinia)
0,75 dl appelsiinitäysmehua
100 g voita
3 kpl munaa
2,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
200 g kermaviiliä
(12 isoa muffinivuokaa)

Tarpeet kuorrute:

300 g Philadelphia-tuorejuustoa
2 rkl sitruunamehua
2,5 dl tomusokeria

Lisäksi pinnalle:

koristerakeita, suklaalastuja tms.

Teko-ohje taikina:

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja muffinivuoat valmiiksi. Pese appelsiini huolellisesti ja raasta kuori ja purista mehu. Sulata voi ja anna jäähtyä.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon voi, appelsiinin mehu ja raastettu kuori.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon ja sekoita joukkoon varovasti myös kermaviili. Vältä turhaa sekoittamista.

Jaa taikina 12 muffinivuokaan (käytin isoja Pirkka Amerikan muffinivuokia). Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Teko-ohje kuorrute:

Valmista kuorrute: Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi ja lisää sen joukkoon sitruunamehu ja siivilöity tomusokeri.

Pursota kuorrute jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele.

Kalaseljanka

Äidin keittämä kalakeitto on lempiruokaani. Uuden ulottuvuuden kalakeittoon saa tekemällä sen venäläisittäin seljankaksi. Uskallan väittää, että minun kalaseljankani on parempaa kuin äidin seljanka, kalakeitosta en lähde edes kilpailemaan.

Resepti on muokkautunut vuosien varrella ja sitä voi tuunata helposti vaihtamalla ainesosia. Ruoka-aineallergiani ovat helpottaneet viime vuosina, mutta silti välttelen vieläkin selleriä ja palsternakkaa. Aika monessa ohjeessa niitä lisättäisiin tähän keittoon. Kukkakaalin käytön keksin serkkuni vinkistä.

Tarpeet:

Noin litra vettä
1 kalaliemikuutio, käytin fondia
2 isoa porkkanaa
puolikas purjo, käytin vihreät osat
2 valkosipulinkynttä
1 purkki paseerattua tomaattisosetta
pieni kukkakaali tai puolikas isommasta
400 g pakastekalaa (käytin MSC merkittyä Alaskan seitiä)
3 jumboherkkusientä (150 g)
2 suolakurkkua
laakerinlehti
mustapippuria myllystä
suolaa maun mukaan
2-3 rkl sitruunamehua
nippu tilliä

tarjoiluun: smetanaa, ranskankermaa tai raejuustoa

Teko-ohje:

Laita vesi kiehumaan. Huuhdo vihannekset. Leikkaa purjo renkaiksi ja viipaloi valkosipulin kynnet. Kuori porkkana ja leikkaa se suikaleiksi. Paloittele kukkakaali ja herkkusienet. Kuutioi suolakurkku.

Lisää kiehuvaan veteen kalaliemikuutio ja sipulit, porkkanat, laakerinlehti ja tomaattisose. Keitä noin 10 minuuttia. Lisää paloiteltu kala, kukkakaali ja herkkusienet. Keitä miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia. Lisää keittoon lopuksi suolakurkut ja hienonnettu tilli.

Sushikulho

Hesarissa julkaistiin vasta sushikulhon resepti ja innostuin kokeilemaan sitä, joskin vähän tuunattuna versiona. Sushin tekeminen onnistuu kotona, mutta siinä on jonkin verran värkkäämistä. Sushikulhon valmistaminen on yksinkertaisempaa kuin yksittäisten suupalojen tekeminen. Ideana on laittaa kulhoon ne maut, joita laittaisi sushiin muutenkin.

Sushin valmistuskustannuksia saa alaspäin, kun ostaa sushiriisin tilalle puuroriisiä. Hesarissa ja tässä reseptissä käytetään graavikalaa, mutta jos vain on saatavilla sushiin sopivaa tuoretta merikalaa, suosittelen käyttämään sitä. Minun makuuni suolattu riisi, suolattu kala ja suolainen soija oli vähän liian suolaista. Toisaalta oli vaivatonta tehdä annokset näin lähikaupasta löytyvistä raaka-aineista.

Sushikulhokokeilu onnistui sen verran hyvin, että seuraavana päivänä laadimme teriyakibroierista kulhon. Tämä ohje riittää kahteen tonnikala- ja kahteen graavikala-annokseen.

Tarpeet:

250 g sushiriisiä (tai puuroriisiä)
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

Päälle lohitäyte:

150 g graavilohta (miedosti suolattua) tai tuoretta merestä pyydettyä lohta (sano kaupassa, että tarvitset sushin tekoon, niin saat riittävän tuoretta)
1 avokado
pala kurkkua

Päälle tonnikalatäyte:

1 prk tonnikalaa öljyssä
0,75 dl majoneesia
2 tl sitruunamehua
2 tl soijakastiketta
pieni pala punasipulia
1 avokado
pala kurkkua

Lisäksi:

sushisoijaa
wasabi-tahnaa

Teko-ohje:

Keitä sushiriisi pakkauksen ohjeen mukaan. Keitto-ohje löytyy myös aikaisemmasta postauksestani.

Sekoita riisin kypsyessä riisiviinietikka, sokeri ja suola pienessä kulhossa, kunnes sokeri on liuennut. Kumoa kypsä riisi laakeaan astiaan ja lisää etikkaliemi kevyesti leikkaavin liikkein tai nostellen. Jäähdytä riisi.

Valuta tonnikalasta ylimääräinen öljy pois. Sekoita tonnikala, majoneesi, sitruunamehu ja soija keskenään. Hienonna vähän sipulia joukkoon.

Leikkaa avokado ohuiksi siivuiksi ja koverra halutessasi kurkusta keskiosa pois. Viipaloi/suikaloi kurkut.

Kokoa sushikulhot niin, että pohjalle tulee riisiä ja päälle kala, avokado ja kurkku. Tarjoile heti wasabitahnan ja sushisoijan kanssa.

Suuri kulho Super Bowl salaattia

Amerikkalaisen jalkapallon vuoden kohokohta on käsillä, kun ensi yönä pelataan 50. Super Bowl. Vastakkain ovat tänä vuonna Denver Broncos ja Carolina Panthers. Pantherseille tämä olisi ensimmäinen mahdollisuus voittaa sarja ja toisaalta Broncosin pelinrakentajalle Peyton Manningille kerta saattaa olla jo viimeinen. Kultani on kovin innokas fani ja katselemme lajia amerikkalaisen lähetyksen kautta. Välillä tuntuu, että Manning on jenkki-selostajilla joka toinen sana. Mekin kannatamme tänä vuonna Peyton Manningin Broncosia voittoon.

Tänään on Super Bowliin valmistauduttu myös ruuan puolesta, kuuluhan kisaeväät myös amerikkalaiseen tapaan juhlia Super Bowl iltaa. Netti on pullollaan reseptejä ja viralliset NFL sivut tarjoavat myös julkkiskokkien reseptiehdotuksia. Me teimme kuitenkin jotain tavallisempaa ja illan menu koostuu buffalo chicken wingseistä ja tästä kerrossalaatista. Jälkkäriksi on tarjolla jännittäviä jalkapalloja, joiden ohjeen julkaisen blogissani toivottavasti myöhemmin  jos onnistun kokkailussani.

Salaatin kokoamisessa on yritettävä käyttää pelisilmää, jotta kerrokset ovat näkyviä ja nättejä. Kaikista parhaiten salaatti olisi tehtävissä sylinterinmuotoiseen kulhoon, mutta maku on yhtä hyvä muunkinlaisessa astiassa. Kaikki kypsennystä vaativat vaiheet olisi hyvä tehdä niin, että tarpeet ehtivät jäähtyä ennen salaatin kokoamista. Me tarjoilemme tätä seuraavaksi vieraillemme.

Tarpeet kerrossalaattiin:

1 jääsalaatti
6 tomaattia
1 punasipuli
3 avokadoa
tilkka limemehua
neljä kananmunaa keitettynä
1 pussi pakastemaissia
1 prk ranskankermaa
noin 1 dl majoneesia (maun mukaan)
2 tl sambal oelek tahnaa (tai maun mukaan)
1 pkt amerikan pekonia

Teko-ohje: 

Aloita salaatin kokoaminen keittämällä maissit pussin ohjeen mukaan joko vedessä tai mikrossa. Jäähdytä maissit sen jälkeen. Paista pekonit ja laita ne jäähtymään talouspaperin päälle. Keitä kananmunat ja laita ne jäähtymään kylmään veteen.

Sekoita kastikkeen aineet myös valmiiksi.

Pilko jääsalaatti kulhon pohjalle. Poista tomaateista kannat ja kuutioi ne salaattikerroksen päälle. Silppua punasipuli pieneksi hakkelukseksi ja ripottele se tomaattien päälle. Pilko avokadot sipulisilpun päälle ja pirskauta avokadojen pinnalle limemehua, jottei ne tummu. Kuori ja pilko kananmunat ja laita palat avokadojen päälle kerrokseksi. Ripottele pakastemaissit kananmunien päälle. Levitä kastike pinnalle. Asettele pekonisiivut viimeiseksi kerrokseksi ja tarjoile salaatti.

Karjalanpiirakat

Työpaikan kahvitauolla puhutaan asioista laidasta laitaan ja aina ei tiedä, kun tästä asiasta aloitetaan, niin tuohon päädytään. Joulun jälkeen ajauduimme puhumaan leipomisesta ja karjalaisista piirakoista. Juttelumme palautui mieleen, kun uuden postimerkin teolliset karjalanpiirakat alkoivat puhuttaa.

Itse tehdyt karjalanpiirakat eivät minulla tule nätin näköisiksi, mutta vuosien varrella olen kuitenkin kehittynyt paremmaksi rypyttäjäksi. Uusi salainen aseeni on punainen pastakone, jolla saan mankeloitua tasalaatuisia piirakoita. Pastakoneella tehdessäni käytän pelkästään ruisjauhoja, mutta pulikkahommaan tarvitsen taikinaan vehnäjauhoja. Piirakat on helpompi työstää, kun taikinassa on vehnäjauhoja, mutta minusta piirakat maistuvat paremmilta, kun kuori on kokonaan ruista.

Jos puurotaikina on liian jämäkkää, sitä pitää ohentaa keitetyllä maidolla. Opin tämän kantapään kautta, kun kerran piirakat kuohuivat yli kuoristaan uunissa. Olin lisännyt puuroon maitoa suoraan purkista.

Niin pastakone. Hetki piti miettiä, mitä karjalainen mummoni olisi siitä tuumannut. Olisi varmaan lopulta ajatellut, että fiksu tyttö!

Tarpeet puuroon:

3 dl vettä
3 dl puuroriisiä
1 tl suolaa
1 l  punaista maitoa
nokare voita

Tarpeet kuoritaikinaan:

2 dl kylmää vettä
0,5-0,75 tl  suolaa
5 dl ruissihtijauhoja

Piirakoiden voiteluun sulatettua voita tai maidon ja voin seosta

Teko-ohje puuro:

Kiehauta vesi, lisää suola ja riisi. Keitä koko ajan sekoittaen, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maitoa vähitellen ja keitä hiljalleen puolisen tuntia. Lisää lopuksi kunnon nokare voita. Anna jäähtyä.

Teko-ohje kuoret:

Sekoita taikinaa varten kylmä vesi, ripaus suolaa ja ruissihtijauhoja. Vaivaa taikinaa kevyesti, kunnes taikina on sopivan napakkaa kaulittavaksi.

Leivo taikinasta ensiksi pötkö ja paloittele se veitsellä pieniksi palleroiksi (noin 30). Taputtele pallerot littanoiksi ja ajele kuoret piirakkapulikalla (tai tavallisella kaulimella/pastakoneella). Ripottele kuorten päälle ruisjauhoja ja nostele ajellut kuoret päällekkäin, etteivät ne kuivu, ja peitä muovilla. Levitä puuro kuorille ja rypytä karjalanpiirakat.

Paista piirakat noin 275-300 asteessa 10-15 minuuttia. Leivinpaperi alkaa kärytä kuumassa uunissa, joten palovaroitin on syytä ottaa pois paiston ajaksi. Piirakat voi paistaa myös ilman paperia puhtaalla pellillä.

Kastele kypsät piirakat voisulaan tai voi-maitoseokseen heti paistamisen jälkeen.

Saaristolaisleipä

Edellisessä julkaisussani lupailin, että julkaisen joulunalla tehtyjen leipien ohjeita blogissani. Tämä Glorian ruoka ja viini -lehdessä ollut saaristolaisleivän ohje löytyy monesta blogista ja muusta nettilähteestä. Mekin olemme ihastuneet tähän reseptiin ja useampi leipä on jo tehty ja syöty. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, etten ole kertaakaan leiponut tätä leipää itse, sillä kultani on huolehtinut aina leipomispuolesta. Diplomi-insinöörin tarkkuudella ohjetta onkin noudatettu täsmällisesti. Leipä on helppotekoinen, mutta aikaa se vaatii.

Teimme leipää viimeksi joulun alkupalapöytään ja annoimme sitä myös ruokalahjaksi. Leipää voi kuitenkin tarjota ympäri vuoden.

Saaristolaisleipää ja hedelmäistä pähkinäleipää

Tarpeet:

1 litra  piimää
75 g  hiivaa
3 dl  siirappia
3 dl  olutmaltaita  
3 dl  vehnäleseitä 
3 dl  ruisjauhoja
1 rkl  suolaa
10 dl  vehnäjauhoja 

2 rkl  voita vuokien voiteluun  

Siirappivesi voiteluun:
1,5 dl  vettä 
0,5 dl  siirappia   

Teko-ohje:

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää loput aineet eli siirappi, olutmaltaat, vehnäleseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot puuhaarukalla sekoittaen. Taikinaa ei vaivata.

Voitele kaksi 2 litran leipävuokaa voilla. Jaa taikina vuokiin. Anna kohota leivinliinalla peitettynä 1,5 tuntia.  Paista leipiä keskitasolla noin 2 tuntia 175 asteen uunissa.

Kun leivät ovat kypsyneet 1,5 tuntia, valele ne päältä siirappivedellä ja jatka paistamista vielä 30 minuuttia. Anna leipien jäähtyä vuoissaan. Leivät ovat parhaimmillaan parin kolmen päivän päästä. Leivät tekeytyvät parhaiten kylmässä.

Hedelmäinen pähkinä-siemenleipä

Joulutohinoiden aikaan leivoin erilaisia leipiä ja ajattelin, että julkaisen näin vuoden aluksi blogissani niiden reseptejä. Tein tässä ohjeessa olevaa vuokaleipää aamupalaleiväksi ja annettavaksi ruokalahjaksi. Tämä ei ole kuitenkaan joululeipä, sillä siinä ei ole jouluisia mausteita ja siksi sitä voikin tehdä ympäri vuoden. Resepti on peräisin työväenopiston kokkailukurssilta, joskin allergioiden vuoksi käytin omassa versiossani toisenlaisia pähkinöitä.

Taikinaa tehdessä tuntuu siltä, että lopputuloksena on siemenistä ja pähkinöistä sekoitettua linnunruokaa, eikä leipää lainkaan. Tästä tulee kuitenkin oikein hyvää leipää!

Tarpeet yhteen vuokaleipään:

2,5 dl vettä
25 g hiivaa
0,5 dl siirappia
1 tl suolaa
2,5 dl saksanpähkinöitä ja hasselpähkinöitä (käytin parapähkinöitä ja manteleita)
1 dl kuivattuja aprikooseja
1 dl rusinoita
0,5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl mysliä 
noin 6 dl vehnäjauhoja
50 g voita

Siirappi-vesiseos voitelua varten: 2 rkl vettä ja 1 rkl siirappia

Teko-ohje:

Pilko aprikoosit pienemmiksi paloiksi ja laita palat veteen likoamaan. Rouhi pähkinät esimerkiksi veitsellä leikkuulaudan päällä.

Murenna hiiva lämpimään veteen. Sekoita joukkoon siirappi, suola ja mausteet. Lisää pähkinät, aprikoosit, rusinat ja mysli taikinanesteeseen.

Alusta taikinaan vehnäjauhoja niin, että saat kiinteän kimmoisan pallon. Lisää pehmeä voi ja vaivaa taikinaa voimakkaasti muutama minuutti.

Kohota taikinaa liinan alla noin puoli tuntia. Voitele pitkulainen leipävuoka (tai jos haluat säästää tiskissä, niin kastele palloksi rutistettu leivinpaperi hanan alla märäksi, jolloin saat sen helposti muotoiltua vuokaan).

Vaivaa kohonnutta taikinaa hetki ja ota siitä pieni osa erilleen koristeen tekoa varten. Muotoile taikina vuokaan sopivaksi pötköksi ja laita pötkö köllöttämään vuokaan. Tee lopputaikinasta koriste leivän pinnalle.

Kohota leipä liinan alla hyvin. Paista sitten 175 asteisessa uunissa alatasolla noin 20 minuuttia. Voitele siirappi-vesiseoksella ja jatka paistamista vielä toiset 20 minuuttia. Voitele toiseen kertaan vielä heti uunista ottamisen jälkeen.