Terveisiä Teksasista, osa 1, rodeo

Talviloma suuntautui tänä vuonna Yhdysvaltojen Teksasiin. Reissu oli minulle toinen ja kullalleni ensimmäinen tuohon osaan Jenkkejä. Ystäväni asuvat Dallasissa ja teimme kultani kanssa myös pienen roadtripin San Antonioon ja Houstoniin. Ruokablogistani ei tule matkablogia, mutta haluan kuintenkin jakaa muutamia poimintoja reissumme tähtihetkistä tai muista mieleenpainuneista asioista.  Myöhemmin lisään myös blogiini paikallisia ruokaohjeita.

Saavuimme Dallasiin reilu viikko ennen pääsiäistä Pariisin kautta lentäen. Jo heti toisena lomapäivänä suuntasimme illalla Fort Worthin rodeoon. Oltiinpa eläinten kohtelusta mitä mieltä tahansa, niin rodeo on se paikka, jossa on turistien lisäksi paljon paikallisia katsomossa ja mahdollisuus on nähdä sikäläistä lauantai illan huumaa. Ohjelma ei sovi herkkähermoisille, eikä herkkänenäisille, areenaa todellakin ympäröi tukeva lannan haju. Ulkona puolestaan tuoksuu voimakas savu: paikalliset pitävät grillijuhliaan lähistöllä.

Härkäratsastuksen lisäksi ohjelmistossa on erilaisia lassoilumittelöitä ja karjan lisäksi siellä on mahdollisuus nähdä aitoja lehmipoikia ja -tyttöjä asianmukaisiin vermeisiin puettuina. Muutama vuosi sitten ennen rodeota näin myös karjanajon, jossa oli tilaisuus nähdä paikallista pitkäsarvista karjaa. Sarvien kärkien etäisyys toisistaan voi olla jopa pari metriä eli erikoista katsottavaa riittää. Lippujen hinnat olivat noin parinkymmenen taalan hujakoilla.

Rodeon liepeillä on useampia ruokapaikkoja ja kauppoja. Valikoima liittyy teemaan tiivisti ja mukaan voi ostaa vaikkapa bootsit, lehmäntaljan tai stetsonin. Itse tapahtumapaikka on hyvinkin perinteinen ja esimerkiksi mainoskatkot hoidetaan hevosen selässä ratsastaen ja lippua liehuttaen.